Cambodia bound

Meriseikkailun aiheuttamaa kuukauden budjettivajetta on lahdettava paikkaamaan sinne missa riisivelli on halvempaa. Timppakin lahti takaisin Suomeen, joten matkani jatkuu tasta eteenpain taman tumman kaunottaren kanssa.

Eedenista itaan

Phuketiin saavuttuamme tuli heitettya vaivihkaa tuhlausvaihde silmaan. Liian lyhyella varoitusajalla keksitylla neljan paivan sukellussafarilla oli enaa VIP-hytteja jaljella ja kun kyseessa oli kuulemma Thaimaan vesien komein ja isoimman sukelluskannen omaava alus (Queen Scuba) niin lompakkoon syntynyt lovi oli sen mukainen. Retken paakohde oli Similanin saariryhma, jolla ei suotta ole maine maailmanluokan sukelluskohteena. Saaria suojellaan niin vimmalla etta edes eraan saaren omistava Prinsessa ei saa astua sen kamaralle.


Reissun porvarillisesta vivahteesta huolimatta aluksella vallitsi spartalainen kuri. Oveen ryskytettiin klo 6.15 mutta armeijan kaytannoista poiketen ei ponkaistu aamulenkille vaan lanteille lyotiin lyijypainot ja tuupattiin mereen. Pian seistiin Elephant Headin valtavien graniittilohkareiden kupeessa 30 metrissa korkeassa polviasennossa laskemassa paassalaskuja ja pisteiden maaraa muovilapyskalla. Valitettavasti en huomannut muita typpinarkoosin oireita kuin etta unohdin oman nimeni.


Valiin mahtui kaksi dyykkia joiden aikana kytattiin mantoja (ei nakynyt) ja leopardihaita ennen kuin koitti paivan viimeinen, leppoisaksi kaavailtu auringonlaskusukellus.


Jussin rakkaus kaikkia moottorivehkeita kohtaan palkittiin ruhtinaallisesti silla han suoritti juuri talla sukelluksella Advanced Open Water Diver -kurssiin valitsemansa sukellusskootteriajelun. Pinnan alla odotti nimittain havyton vastavirta. Potkimme Timpan kanssa minka paanjyskytykselta kykenimme, hengastyminen letku suussa kun ei ole mikaan miellyttavin olotila. Hatutusta nostatti Jussin skootterin sirina satakiloisen karjun painellessa ympariinsa kuin nuori hirvi.


Kokeneen oppaamme kaskysta uimme aivan pohjan tuntumassa ja paasimme eteenpain 5cm per potku, mutta naapuriryhmassa meno oli vielakin verkkaisempaa. Jani roikkui hyperventilaation partaalla ja ripulia pidatellen korallissa, Pancho puolestaan Jussin rapyloissa. Karvainen merikapteeni oli jo liikaa skootterin tyontovoimalle ja vesimopon huutaessa leipaa Panchon paassa kypsyi ajatus rapyloiden ripustamisesta narikkaan pysyvasti. Kohtalo ja ironia tapaavat lyoda katta ja sitten yhdessa lyotya, silla ylos tullessa "Nahda merikilpikonna ja kuolla"-Pancho loysi pinnalta konnan. Kuolleen.

(kuvassa: Pancho houkuttelee kilpikonnia)

Kaikki kaantyi lopulta parhain pain kun tulevina paivina nakyvyys Richelieu Rockin jattilaisakvaariossa oli mita parhain ja Panchokin bongasi kilpikonnansa Koh Bonilla. 13 sukelluksen myota sukelluskokemukseni yli kolminkertaistui ja paivitin luokitukseni siina sivussa pykalaa ylemmaksi.


Phuketin yossa oli reissun paatteeksi melko nuutunutta porukkaa, ainoastaan Rovaniemen Rypsioljykeisari Janilla (nimi muutettu) riitti virtaa viela seitseman aikaan aamulla kun han hotellihuoneeseen palatessaan yritti Jussilta saamansa Kamagran voimin koyria 20kg sukellusvarustekassia. Herattyaan poika ihmetteli mita kassi teki nurinpain keskella lattiaa. Ei muuta kuin kassi takaisin hyllylle ja apteekkiin hakemaan tukkupakkaus kyseista rohtoa.

(Arvaa mita kuvassa nakyvassa apteekin muovipussissa on)

Painekammiohoito on pelastanut lukemattomia sukeltajantaudin saaneita mutta jos sinne joutuu Rovaniemen miehen kanssa niin kunnon typpipollyissa on vaarana etta kuolee nauruun. Jos taas paadyt hanen kanssaan treffeille niin suupielet saattavat kaantya toiseen suuntaan kun poskisuudelman sijasta saatkin paperikaaron jossa on Rovaniemen Karjujen Illan unisex-painisessioiden tuoksinassa rypsioljyssa ryvettyneet kalsarit. Kateeksi ei kay myoskaan kaverin soluasunnon uusia kamppiksia jotka sohvaa sisaan kantaessaan loysivat juuri tajuntansa takaisin saaneen isannan ja rypsioljya lainehtivan keittion lattian. Tahan saakka luulin etta Juoppohullun paivakirja on fiktiota.

Phi Phin kahdet kasvot

Phi Phille turisteja ajaa kaksi asiaa: kahta korkeaa saarta yhdistava (aikanaan) hakellyttavan kaunis hiekkasarkka seka 'The Beach' leffasta tuttu Maya Bay. Rantauduttuamme edessamme avautunut nakyma oli lohduton. Satapainen taiwanilainen turistiryhma oli pukemalla jaettu siniseen, punaiseen ja keltaiseen aliryhmaan jotta matkaoppaat pystyisivat edes joten kuten paimentamaan sopulilaumaansa. Jalleenrakennus tsunamin jaljilta on viela pahasti kesken ja maansiirtokoneet moyrivat palmujen seassa. Omahyvaisesti voisi ajatella etta olisi parempi jattaa kaikki tuhoutuneet talot uudelleenrakentamatta, mutta turismi on naiden ihmisten leipa ja saaren rakentaminen jatkuu koska kaltaiseni ihmiset kayvat siella. Nykyaan baarikortteleiden tayttamalla hiekkasarkalla on vaikea uskoa etta kyseessa on suojeltu luonnonpuisto.

Naapurisaari Phi Phi Leh on pystytty suojelemaan bungalowin rakentajilta ja sen suojaisat poukamat ovat vaikuttavia jos osaa kuvitella ne ilman venesaattueiden paikalle karraamia turistimassoja. Halusimme olla Timpan kanssa vastarannankiiskia ja vuokrasimme pitkahantaveneen sijasta kajakin. Vuorottelevissa myota- ja vastatuulessa seka ristiaallokossa kamppaillessamme kerasimme lahinna saalivia katseita ohikiitavien 400hv speedboatien matkustajilta. No, kylla meille vilkuteltiinkin ja kannustettiin. Viiden tunnin melomisen, palaneiden raajojen ja rakkoisten kammenien jalkeen taytyy todeta etta aika mulkkua hommaa.

Mutta loytyy Phi Philta myos rauhallisempia paikkoja. Huvilamme (24e/yo) sijaitsi venematkan paassa kaikesta kaahotuksesta eika parvekkeelta avautuvassa nakymassakaan ole mitaan valittamista. Heti etupihalla on elinvoimainen koralli jota pallistellessa jouduin osaksi uteliasta kalaparvea. Suomessa sarjetkin lahtee karkuun. Lisataan niiden kohteiden listaan joihin taytyy tulla uudestaan.

Koh Lanta

Tuomo lahti Bangkokin kautta kotia kohti, mutta sita ennen heitimme viela miehissa visarunin Malesian puolelle (Thaimaassa saa olla perusvisalla korkeintaan 30 paivaa kerralla ja se tulisi mulla ja Timpalla tayteen). Jatkoimme kahdestaan Koh Lantalle, jonne turistit eivat ole loytaneet takaisin Tsunamin jalkeen vaikka vahingot jaivat melko pieniksi ja uhriluku yhdeksaan. Majoituksen hinnat ovat siita syysta melko alhaalla ja siisti bungalowimme maksoi vain 300 bahtia (6e) yolta. Ylijaamabudjetilla vuokrasimme mopot ja sukkuloimme pari paivaa ympari saarta vasemmanpuoleisessa liikenteessa. Kuten aina, parhaat rannat loytyvat asvalttiteiden tuolta puolen.

Ohjelmaan kuului myos paivaretki Hin Daengin ja Hin Muangin vedenalaisille huipuille jotka toimivat ruoka-aittoina paikallisille merenelaville ja ovat siksi rankattu 4 tahden sukelluskohteiksi. Ensimmainen dyykki meni plorinaksi kun ryhmamme kolmas jasen Mark hataantyi jo pinnalla ja ajautui liian hitaan laskeutumisen takia merivirran mukana muista erilleen. Valilla kaytiin uudestaan veneessa ja sitten venttailtiin poijukoydessa 5 metrissa kun Mark piti vieda takaisin pinnalle. Hanen tilalleen otettiin koyden varresta kaksi muuta joiden toverit olivat imeneet omat pullonsa tyhjaksi vartissa. Toisella sukelluksella saastyimme huohottajilta ja ehdimme nahda myos muuta kuin toisia sukeltajia. Manta rayt (ne levottoman kokoiset rauskut) jaivat nakematta mutta barrakudaparvi oli hieno.

La guia de un guiri eli auringonoton alkeet

Asento 1, "Kate Winslet Titanicin keulassa". Aloittelijoille.
Postura 1. Para novatos.


Asento 2, "Haaksirikko". Ei kuumota, tosin fleda ja persvako pian taynna hiekkaa.
Postura 2, "Naufragado". No hace calor, pero despues pelo y culo lleno de arena.


Asento 3, "Jokihelmisimpukka". On limited beaches only.


Asento 4, "Koh Tao Special" by divebuddy Sami.

Koh Lipe

Saarikierroksen viimeinen stoppi ei kuulu varsinaiseen Tarutaon kansallispuistoon minka johdosta bungalowi- ja baariyrittajat ovat saaneet alkaa valloittaa vesirajaa. Saaren paaranta on jo melko tayteen rakennettu, mutta toiselta puolella loytyi autiompia poukamia. Tuomon paivat alkoivat kayda vahiin, joten han luotti jalleen kerran keksimaansa kaanteiseen "kylla se punainen ruskeaksi muuttuu" -rusketusmenetelmaan. Siina suojakerroin kasvaa sita mukaa kun polte selassa lisaantyy.

Itsellani ainoa huoli joka hiipi mieleen aamupaivan auringonoton ja snorklailun jalkeen oli jotta mita sita soisi. Vaan eipa hataa, eras Kaakkois-Aasian parhaita puolia on se etta maittava ateria irtoaa 2-3:lla eurolla ja niita voi vetaa paivan mittaan niin monta kuin jaksaa budjetin pahemmin jarkkymatta. Valilla paivaunille etta jaksaa taas syoda, ennen hamaraa ehka viela yksi kurkistus koralleille ja sitten etsimaan hyvaa laskevan auringon rantaa.

Lipun dippaus

Aikanaan sukelsin pelkilla keuhkoilla Valimeren syvyyksista (3m) repaleisen merirosvolipun, jonka parsin kasaan tarkoituksena uittaa sita jokaisessa meressa joka maailmalla tulee vastaan. Tahan mennessa se ei ole paassyt kuin Atlanttiin, nyt oli vuorossa Intian valtameri.

Tarutao Hell

Yhteydet Taolta Tarutaolle toimivat niin saumattomasti yhteen etta koko reissun aikana ei ehtinyt edes syomaan. Ensimmainen ilta meni taas toipuessa ja ensimmainen aamu villielainten kanssa taistellessa. Naapuribungalowilta alkoi kuulua kauhea rymina ja pauke ja kaksi pikkulasta santasi kirkuen ulos. Elamoinnnin syyksi osoittautui apina, joka oli kaatanut naapurien roskiksen ja veti ahnaasti poskeensa suklaapatukan jamia. Vesikauhuinen elukka ei halunnut luopua aarteestaan vaan pomppi kohti hampaat irvessa. Peraannyttyamme se otti jalat alleen, nostimme roden pystyyn ja lahdimme voitonriemuisina takaisin omalle kampallemme -vain havaitaksemme etta meita oli vedatetty. 12 apinaa piiritti meidan roskista ja yksi oli jo tuupannut sen kumoon. Rehti suomalainen "perkele!" menee nakojaan kerralla perille seka Texasin McDonald'sin kassajonossa etta Tarutaon apinoiden parissa.

Rauha palasi maahan eika enaa rikkoutunut, kiitos kilometrin pituisen hiekkarannan jolla ei meidan lisaksemme ollut ketaan muita (kuvassa). Yon laskeuduttua makasimme taas hiekalla ja ihmettelimme miksi kuu oli kaantynyt ympari sitten viime nakeman. Emme jaksaneet vaivata paitamme sen pitempaan, silla eipa silla ollut mitaan valia, kuten ei juuri millaan muullakaan silla hetkella.

Otsikon nimi on peruja ajalta jolloin Tarutao toimi pahamaineisena vankilasaarena. Makean veden krokotiilit, sankka malariahyttysten populaatio seka ymparoivia vesia partioivat hait pitivat huolen siita etta monen kakku vaihtui lyhyeen elinkautiseen. Sittemmin Tarutaosta on tullut monelle taivas.

Koh ti aurinkoa

Kulunut vuosi oli Koh Taon sateisin 30 vuoteen ja vaikka normaalisti sadekausi loppuu joulukuun puolessa valissa niin edelleen iltapaivalla tulee pari rankkaa kuuroa ja taivas on suurimman osan paivasta pilvessa. Yollinen sukellusreissu peruttiin mutta kavimme tanaan Timpan kanssa heittamassa pari hupisukellusta ja rotvasimme tunnin poikineen dive shopin porstualla kuten asiaan kuuluu. Pitkat illalliset matalien poytien aarella tyynyilla maaten ja muutenkin letkea tunnelma maistuivat sen verran hyvalta etta vaitan palavaani tanne viela uudemman kerran. Illalla (jos saa sen sallii) starttaamme 24h matkustusrykaisyn maaranpaana Malesian rajan laheinen Koh Tarutao. Siella ei ole ollut internetia sen jalkeen kun Survivor Thailandin kuvausryhma lahti pois, joten blogiin saattaa tulla viikon paussi. Kalkkilaivan kapteeni palaa asiaan punakkana rantarapuna.

Korjaus edelliseen

Tarkistuslaskelman jalkeen osoittautui etta Tuomo oli juonut kahdeksantoista kaljaa, joten efedriinilla ei todennakoisesti ollut mitaan osuutta pojan elaimelliseen kaytokseen.

Eventually everyone of us will dive

PADI Open Water Diver polkaistiin kayntiin teoriaoppitunneilla, kuvassa nakyma luokkahuoneesta merelle. Aluksi puljatiin rantavedessa, toisena ja kolmantena paivana suoritettiin avovesisukellukset (yhteensa nelja). Valitettavasti Tuomo joutui jattamaan kurssin kesken kun ei saanut toista korvaansa auki edes pinnalla. Eilen kouluttaja kuitenkin kehoitti Tuomoa kokeilemaan limakalvoja kuivattavia pillereita ja kappas, johan aukesi. Tuomo lahtee suorittamaan avovesidyykkeja huomenna, me puolestamme suuntaamme tanaan Timpan ja Koh Tao Diversin porukan kanssa yon yli kestavalle sukellusretkelle jossa on tiedossa kolme sukellusta lisaa. OWD oikeuttaa sukeltamaan 18 metriin, mika kylla riittaa hyvin koralliriuttojen pallistelyyn. Toistaiseksi vastaan ei ole uinut mitaan todella hienoa, puolimetrinen meduusa jonka sisassa pesi 6 kalaa lienee mielenkiintoisin tuttavuus.

Kuivalla maalla ei ole tullut kohdattua mitaan eksoottisia elukoita, tosin eilen illalla kun olin menossa nukkumaan kurssin paatoskekkereiden jalkeen niin pihalta alkoi kuulua jykevaa leijonan karjahtelua. Sekin osoittautui Tuomoksi joka oppi etta kayttamansa limakalvolaakkeet ja runsas oluenjuonti eivat sovi kovin hyvin yhteen.

Kilpikonnasaari

Lennon, kymmenen tunnin dosaraidin ja laivamatkan eli 29h yhtamittaisen matkustamisen jalkeen paastiin perille. Bussikuski ei viitsinyt vieda meita sinne minne piti kun meita oli vain kolme vaan jatti meidat neljalta aamulla10km paahan satamasta ja soitti jonkun hakemaan meita tienvarresta.

Paastyamme Koh Taolle alkoi satamaan, sukelluskoulun vaki makasi krapulassa liikkeen porstualla ja me paadyimme riistohintaiseen (48e) bungalowiin. Siina vaiheessa oli pakko loytaa lansimainen pontto joten jarkiajattelu jai vahemmalle. Tanaan on nukuttu ja huomenna alkaa sukelluskurssi. Ylipaatansa saarella on aika chilli meininki.
(Kuvassa: viimeinen varvi eli laivamatka otti jo koville, sisalla ei voinut istua kun siella oli jaatavan kylma)