Santa Catalina

Panaman rannikoita murjovat kaksi valtamerta takaavat sen etta surffispoteista ei ole pulaa mutta teiden puutteen vuoksi paasy niille on haastavaa. Jouduimme skippaamaan pitkat patkat perimatiedon mukaan hedelmallista rantaviivaa ja paadyimme Panaman Tyynenmeren puolen surffipaa"kaupunkiin", Santa Catalinan kylaan.

Kylanraitti ja kanakoju.

Varsinainen surffikausi on taalla huhtikuusta lokakuuhun joten paabreikki oli viela inhimillisen kokoinen mutta kieltamatta ruuhkainen. Kevaalla vuorovesivaihtelu on Panamassa parhaimmillaan kuusi metria joten monilla spoteilla voi surffata vain parin tunnin ikkunan aikana.

Low and high.

Paikalliset luonnollisesti dominoivat aaltoa ja muiden gringojen droppaillessa harskisti toistensa eteen meille jai lahinna raappeita. Kylasta pitaa viela kavella spoteille 20 minuuttia auringossa joten Santa Catalina ei kivunnut suosikkikohteidemme joukkoon.

Surfdawg seurasi meita koko matkan aallolle, vahti kamojamme surffatessamme ja saattoi takaisin kotiin.

Red snapper ja puolikas hai viettavat siestaa kylanraitilla.

Ruokapuolesta ei sen sijaan ole kuin hyvaa sanottavaa. Tarinan mukaan 'Panama' tarkoittaa alkuperaisasukkaiden kielessa kalojen runsautta. Siina varmasti syy miksi maailmaa kiertava irlantilainen sushi-kokki oli tana talvena suunnannut perheineen Panamaan. Ihmetys oli suuri kun han kuuli maineensa kiirineen kahden kuukauden paikallaanolon jalkeen Meksikoon saakka. Ei tosin syytta; kuvan lautanen maksoi 15 dollaria ja maku oli enemman kuin kohdallaan joka ilta. Tsek.

Paco pyydysti rotikan.

Tervetta surffaritoimintaa hakevista naisista ei ole koskaan pulaa.

Maailman risteyksessa

Pieni maa Vali-Amerikassa liittaa yhteen Etela- ja Pohjois-Amerikan mantereet seka Atlantin ja Tyynenmeren joten Panama on lempinimensa ansainnut. Alkuperaisasukkaat, Espanjalaiset, kanavan rakennustoihin osallistuneet karibialaiset ja kanavan kautta kulkeneet merimiehet ovat jattaneet jalkeensa niin monenkirjavan vaeston etta pystymetsasta Panamaan pudotetun Jallun olisi mahdotonta sanoa missa luuraa. Ilmasta katsoen Panama Citya hallitsevat keskustan pilvenpiirtajat joiden joukkoon Donald Trump rakentaa omaa torniaan. Jo lentokentalla kay selvaksi etta Panama yrittaa profiloitua Vali-Amerikan Sveitsiksi houkuttelemalla ulkomaista paaomaa lainojen, pankkitalletusten, kiinteistojen ja maanomistuksen muodossa.

USA luovutti kanavan hallintaoikeuksineen Panamalle vuosituhannen vaihteessa ja kanava ja sen nostattama kiinnostus on tuonut maahan vaurautta mutta kuten taallapain on tapana, omaisuus kertyy paakaupungin korruptoituneen valtaeliitin kasiin ja suurin osa kansasta elaa varsin vaatimattomasti. USA heivasi hankalaksi heittaytyneen diktaattori Noriegan ulos 1989 mutta tallakin hetkella vallankahvassa on hanen lahipiirinsa (Noriega pakeni Vatikaanin lahetystoon mutta kirkonisat pakottivat hanet antautumaan merijalkavaen raahattua jumalattomat kaiuttimet lahetyston eteen joista he luukuttivat Van Halenia ja Metallicaa yota paivaa).

80km pitkan kanavan rakentaminen alkoi ranskalaisten toimesta jo 1800-luvulla mutta silloin hanke kaatui teknisiin vaikeuksiin ynna muihin vastoinkaymisiin. Lisaksi 22 000 tyomiesta menehtyi malariaan ja keltakuumeeseen. Ranska myi rakennusoikeudet Yhdysvalloille jonka johdolla kanava valmistui kymmenessa vuodessa ja avattiin liikenteelle 1914. Kanava on yksi insinooritaidon merkittavimpia taidonnaytteita ja on sailynyt sellaisenaan liki sata vuotta. Kolmella sululla tasoitetaan Tyynenmeren ja Atlantin 26 metrin korkeusero ja ne toimivat ilman pumppuja kayttaen hyvaksi jokia ja sadevesikertymia. Ympari maailmaa laivat rakennetaan korkeintaan 33,5 metria leveiksi etta ne mahtuvat sulkuporteista lapi. Laivat hinataan sulkujen lapi veturien avulla silla etaisyytta reunoihin on usein vain metrin verran.


Kuvan rahtilaiva maksoi kanavan kaytosta suolaiset $200 000 mutta toisaalta Etela-Amerikan kiertaminen olisi kustantanut $2 500 000. Kallein kanavamaksu on viime vuoden joulukuulta jolloin loistoristeilija Norwegian Star pulitti $313 000. Halvimmalla paasi Richard Halliburton joka maksoi 36 senttia uituaan kanavan lapi vuonna 1928.

P.S. Panama Cityn vanhasta kaupungista loytyi kalatori jonka ylakerrassa perulainen kokki loihtii hanelle viedysta kalasta loistavaa cevichea. Alakerrasta vain kala messiin. Ensimmainen rasti ruutuun.

Nexpa II

Blogi on viettanyt muutaman viikon hiljaiseloa silla elama Nexpassa on rullannut ilman sen suurempia mullistuksia. Alue on Meksikon huumekaupan ydinalueita ja aikanaan rannoilla on kayty tulitaisteluitakin mutta ainoa meidan silmiimme kantautunut todiste on rannalta loytynyt sanomalehtinyytti taynna valkoista jauhetta. Emme tosin uskaltautuneet lyomaan silla rahoiksi. Seuraavana iltana paasimme todistamaan viela harvinaisempaa tapahtumaa kun parikymmenta vastakuoriutunutta merikilpikonnanpoikasta ryomi esiin hiekasta. Ne suuntaavat vaistomaisesti valoa kohti, mika kolmekymmenta vuotta sitten kun niiden emo kuoriutui talla samalla rannalla, tarkoitti merta. Nykyaan mokkien valaistus on monin verroin kuunsiltaa kirkkaampi ja pikkukonnien kompassi meni pahasti sekaisin.

Haalimme ne saaviin ja veimme ne vesirajaan mutta ne lahtivat itsepaisesti sisamaata kohti. Lopulta Chris viskasi ne veteen ja ne saivat samantien tuta milta kunnon shorebreikki tuntuu. Ilmeisesti kaikki eloonjaaneet tunsivat olonsa kotoisaksi silla yksikaan ei ryominyt hanta koipien valissa takaisin.

Normaalisti tammikuu on taallapain niukkaa aikaa aaltojen kannalta mutta meita onnisti silla hyvaa swellia riitti kolme viikkoa putkeen. Eilen ja toissapaivana aalto oli niin pienta etta se murtui tarpeeksi lahella rantaa ja saimme muutaman otoksen.


Pacon tyylinayte.


Qoqo yrittaa saada aallon nayttamaan isommalta mita se oikeasti on.

Nexpa viihdytti meita kuukauden paivat ja enemmankin olisi mennyt helposti mutta paatos jatkaa eteenpain piti tehda jossain vaiheessa ja ajoitus osui jotakuinkin kohdalleen silla meri on talla hetkella taysin tasainen. Lisaksi maissiletut riisilla ja pavuilla alkaa pikkuhiljaa tokkia eika kunnon lihaakaan ole saatavilla. Kauempaa Vali-Amerikasta on kantautunut huhuja perulaisesta ceviche-taikurista ja irlantilaisesta sushi-kokista.


Nobelin rauhanpalkinto sille joka keksi raahata sangyn terassille.