Time you enjoyed wasting wasn't wasted

(Klikkaa kuvaa nähdäksesi sen isompana)

Mitäkö haluaisin sanoa kaiken tämän jälkeen?

Kiitos, Äiti, että et uhkailuistasi huolimatta lukinnut minua komeroon vaikka en saanutkaan rokotetta lintuinfluenssaa vastaan. Kiitos myös sanoistasi jotka annoit ennen lähtöäni:

Uljaasti ja täysin purjein
on elämän merelle uskallettava mennä -
sillä kootuin purjein
satamassa lepäävä laiva
on vain sivustakatsoja
elämän suuressa seikkailussa.

Maailma ei ole niin vaarallinen paikka kuin meidän annetaan ymmärtää.

Liikennesolmu

Lentoyhtion (Iberia) munauksen takia jouduin viettamaan yhden ylimaaraisen vuorokauden Limassa. En ollut ainoa silla sen lisaksi etta he olivat peruneet varaukseni he olivat tehneet 'muutaman' ylimaaraisen ja nayttivat keskushyokkaajaa kaikille jotka saapuivat tiskille 15 minuuttia ennen check-inin sulkeutumista. Kukkotappeluiden kannustus oli pienta verrattuna sita seuranneeseen huutomyrskyyn. Luonnollisesti missasin jatkolentoni Madrid-Barcelona jonka Barcelonan yliopisto oli ostanut minulle. Heilla ei ollut varaa uuteen lippuun joten he sanoivat etta voin halutessani menna suoraan kotiin. Kotiin? I had ridden the big one ja matkatavarani olivat yhta hukassa kuin minakin joten ennen pitkaa haisisin taas pahalle. Miksipa ei.

Viimeisella rannalla

Tultuani jo hyvan matkaa pohjoiseen paivantasaajan kutsua ei kaynyt kieltaminen. Macchu Picchu ja Titicaca-jarvi saavat odottaa ensi kertaan silla Mancorassa riittaa lampoa ja aurinkoa nain sydantalvellakin. Mancora on Etela-Amerikan halki kulkevan Panamericana-valtatien varrelle noussut kaupunkipahanen ja eraanlainen keidas keskella karua eramaata. Sen miellyttava ja siisti ranta houkuttelee sekalaisen joukon gringoja, perulaisia ja muita etela-amerikkalaisia kylpemaan auringossa ja surffaamaan. Vaikka kaupunki elaa yksinomaan turismista hinnoittelu ei ole lahtenyt lapasesta. 15 euron paivabudjetilla nukkuu rannalla huoneessa jossa on lammin suihku ja TV, surffaa niin paljon kuin sielu sietaa ja syo hyvin. Paikallinen erikoisuus on limemehussa kypsytetyt merenelavat jotka tarjoillaan makean perunan kera. Soin cebichea toisinaan seka lounaalla etta illallisella ja kyseinen ruoka menee taman reissun top-3:een Davidin surffileirin sapuskoiden ja Australian barbecuebakkanaalien seuraksi.

Cebiche.

Vedessa riitti valilla sapinaa silla lainelautailijoiden lisaksi leijasurffaajat, pelikaanit ja syoksykalastavat lokit viihtyivat breikilla. Kukaan ei uinut toista turpaan tai mitaan vastaavaa mutta etiketin puuttuessa jokainen mies, nainen ja koira oli omillaan.


Aaltoja riitti kaikille mutta auringon painuessa viikon paatteeksi horisontin taakse tajusin etta ne jaivat matkani viimeisiksi.


Like everything, also the endless summer must come to an end.

Su casa era mi casa

Itaan kulkemalla aikapankkiin tallettamani aika tuli tarpeeseen silla kuuppa oli aika sekaisin kun dosa vihdoin saapui Chiclayoon. Perú. Sitten viime nakeman Eduardo oli ehtinyt naimisiin ja esikoinenkin oli tuloillaan. Elokuussa Familia Zaraten taloa asuttaa nelja sukupolvea joten yhdelle riutuneelle travellerille loytyy aina tilaa. Etela-amerikkalaista elamanmenoa leimaa lieva machovivahde joten paivat kuluivat enemman miehissa aktiviteeteissa. Aamulla seurattiin futista telkkarista, puoliltapaivin Eduardon isan valmentaman joukkueen otteita Chiclayon stadionilla ja iltapaivalle vahan lisaa MM-kisoja. Naisia jalkapallo ei oikein napostele silla sunnuntaisin monen perheen miehet lahtevat ruoan jalkeen pelaamaan ja palaavat yomyohalla paissaan kotiin.

Eraana iltana nousimme itsekin sohvan pohjalta ja ajoitus oli jotakuinkin kohdallaan silla yksi Perun futislegendoista pollahti kentan laidalle pelivermeissa ja kysyi vielako yksi mahtuu mukaan. Jatkien tarinoista paatellen kyseessa oli vastaavan luokan tapahtuma kuin jos Litmanen ilmestyisi Puksun Dynamon treeneihin. Cesar "Zurdan runoilija" Cueto pelasi vuosien -78 ja -82 MM-kisajoukkueissa ja -78 hanet valittiin alkusarjan tahdistokentalliseen. Cueto asuu Limassa 800km etelampana joten se miksi han oli kymmenelta illalla Chiclayossa neppailemassa jai arvoitukseksi samoin kuin se mihin katosi yhteispotretin ottanut paikallinen nahkatakkimies. Takin vari ja miehen etunimi ovat tiedossa joten valokuva ilmestynee tahan ennen pitkaa. Palatessamme kotiin puolenyon jalkeen veljekset marssivat nappikset jalassa ja pallo kainalossa vanhempien makuuhuoneeseen ja herattivat isansa kertoakseen kenen kanssa pelasivat. Señor Zarate manaili lopun yota miksi ei lahtenyt mukaan.

Viikon toinen teema oli taistelukukot. Noin miljoona ihmista eli 3% perulaisista saa elantonsa tavalla tai toisella kukkotappeluista ja Eduardonkin kattofarmilla kasvaa 50 kukkoa ja kanaa. Tavoitteena on risteyttaa sopivien luonteenpiirteiden ja ruumiinrakenteen omaavia elukoita ja treenata niista kulmakunnan kovimpia karjuja. Kukkoja ei kiusata tai pideta nalassa silla niille on luonteenomaista ottaa mittaa toisistaan ja aggressiivilla yksiloilla on tapana potkia pakoon tosipaikan tullen.

Eduardo (vasemmalla) ja veljensa Oscar harjoittavat kukkoja kaksi kertaa viikossa. Treeniohjelmaan kuuluu 5 minuuttia jalkoja (juoksutusta) ja 5 minuuttia siipia (kukko heitetaan ilmaan). Markulla olisi varmaan paljon ideoita voimaharjoittelun tehostamiseksi.


Talla kaverilla oli pelkka tavallinen flunssa.

Hyvaksi havaitun kukon tai kanan markkina-arvo on n. tuhat dollaria joten tamankin kokoisessa katraassa on kiinni pieni omaisuus. Lauantaisten taisteluiden porkkana on luonnollisesti myos raha. Vedonlyonti on kiivasta erityisesti omien kukkojen puolesta ja jos suojatti selattaa vastustajansa alle minuutissa omistaja paasee jakamaan yleensa n. parin tuhannen dollarin paapottia.


Oscarin tyttaren Maria Alejandran ensimmainen sana ei ollut "Mama" vaan "qoqo", matkien kukkojen aantelya.

Ottelupaiva alkaa punnituksella ja kokovertailun kautta haetaan sopivaa vastustajaa. Talla kertaa toiselle kukollemme ei loytynyt taisteluparia joten kaikki jai Escorpion varaan. Poika laitettiin sailoon ja Chesuma lahti kanssamme kotiin katsomaan neljannesvalieria. Illan koittaessa herattelimme E:n paivaunilta ja kaveri alkoi lammitella paskomalla ympari varastohuonetta. Jos silla olisi ollut housut jalassa olisimme ehka olleet aavistuksen huolestuneita mutta oli miten oli, enaa ei ollut pakituksen paikka silla kuoriuduttuaan munasta puolitoista vuotta sitten kaikki valmistautuminen oli tahdannyt tahan iltaan.


Aseistuksena on luusta veistetyt piikit. Harjoitusotteluissa kaytetaan nyrkkeilyhanskojen tapaisia nahkamollukoita.

Taisteluareenalla on runsaasti testosteronia ilmassa isantien ja vedonlyojien karjuessa omiensa puolesta. Kukot itse ovat varsinaisia viilipyttyja aina siihen saakka kunnes ne heitetaan kahdestaan kehaan. Tappelu kestaa kymmenen minuuttia tai kunnes toinen antautuu, lahtee kolmesti karkuun tai kuolee.



Maiske on niin sahakkaa etta on vaikea sanoa millaisia osumia osapuolet saavat. Se oli kuitenkin selvaa etta Escorpio otti enemman iskuja kuin antoi ja toivoimme vain etta se kestaisi loppuun saakka. Kahdeksan ja puolen minuutin kohdalla se oli maannut minuutin koivet kohti kattoa ja tuomari vihelsi pelin poikki. Areenan takana on paljon tilaa haviajille ja yleensa ne paatyvat ruokapoytaan. Escorpio saa kuitenkin toisen tilaisuuden ja mikali se parantaa otteitaan sita odottaa leppoisat elakepaivat panokukkona.

Feejee ex-tempore

MM-kisahankkeemme kariuduttua huonoon arpaonneen minulla ei ollut kiiretta Eurooppaan ja Tongan surffiskenen osoittauduttua olemattomaksi paatin tsekata tilanteen Fijilla. Pelin henki: spotit ovat matalia riuttoja joille paasee kalliilla venekyydilla tai majoittumalla lahemmaksi viela kalliimpaan resorttiin. Ne ovat oikeasti kalliita silla Fiji on haamatkalaisten suuressa suosiossa ja rakkauden sokeuttamat kyyhkylaiset eivat juurikaan rahojensa peraan katsele. Lisaksi monet spotit ovat jonkun resortin "omistuksessa" ja ulkopuolisilla ei ole niihin asiaa. Valitsin vahiten huonolta vaikuttavan vaihtoehdon, tosin sekin on globalsurfing.com:in 'places not to go' -listalla. 32 eurolla sain itselleni dormitorion ja kolme ateriaa paivassa.

Ensimmaisella reissulla oli rahanahneen omistajan (venekyyti 17e/hlo) mukaan tiedossa 'pienia hupiaaltoja'. Eivat ne kovin isoja olleet mutta ne nousivat kuin tyhjasta ja murtuessaan roiskuivat pitkalle taaksekinpain. Ensimmaista (ja viimeista) aaltoa yrittaessani heitin pari vedenalaista kuperkeikkaa ja riuttakenkien ja jalkaremmin tarranauhat aukesivat. Lauta loytyi 50m paasta mutta toisen buutsin elinika jai yhden aallon mittaiseksi. Seurueemme muut jasenet olivat surffanneet 15-40 vuotta joten tyydyin vain katselemaan kun kaverit vetivat. A soldier who walks away lives to fight another day. Myohemmin kuulin etta spotti kantoi nimea Pipe, ts. se on nimetty Hawaijin legendaarisen Pipelinen mukaan. Eraan surffijulkaisun Hawaijin-oppaan ensimmainen neuvo oli "Don't surf Pipe".

Resorttiin saapui kuusi kolmi-nelikymppista naista jotka olivat ostaneet kukin palan maata joltain Fijin saarelta. Kyllastyttyani mestan rahastusmentaliteettiin ja viikon kestaneeseen sateeseen lahdin Kalifornian ja Hawaijin tyttojen matkaan. Majoituimme muutamaksi yoksi kiinteistovalittajamiljonaarin taloon ja yhden paivan istuin kavaringissa eraan kylan varainkeruujuhlassa. Kava on kuravedelta maistuva seurustelujuoma joka suurina maarina nautittuna tekee uneliaaksi. Ei yokastelijoille. Kolmantena paivana heimomme oli hajota emantien lahtiessa tutustumaan maatilkkuihinsa mutta ilmeisesti heilla oli enemman hilloa kuin harkintakykya silla vain kaksi oli varannut lennon etukateen. Rannallehan he jaivat joten sain heista seuraa viela sunnuntain viettoonkin. Elizabeth on San Diegon Four Seasonsin ravintolapaallikko ja han halusi valttamatta tarjota kaikki ateriat silla omien sanojensa mukaan han tienaa enemman kuin kukaan meista. Soin sitten kuin elain valmistautuessani 32 tunnin lentosessioon.

Tee se itse: palmunlehvahattu

Mainitsin kookospalmun monikayttoisyydesta jo aikaisemminkin mutta tassa yksi sovellus lisaa.
Lumilautailijat kutovat nykyaan itse piponsa, surffihenkiset puolestaan punovat palmuhattunsa.


Vaihe 1. Leikkaa puusta nuori palmunoksa jonka kaikki lehvat eivat ole viela avautuneet. Halkaise pitkittain kahtia (yhdesta oksasta saa kaksi hattua) ja veista ruoti n. 2mm paksuiseksi. Sovita paasi ymparille ja lisaa 5cm sitomisvaraa, sailyta oksan puun puoleinen paaty ja heita loppuosa menemaan.

Joby sovittaa.

Vaihe 2. Kaaraise ruoti ringiksi ja sido paat tiukasti yhteen. Ohut kankaansuikale on paras, tassa kayttamani muovinaru on liian liukasta.


Vaihe 3. Aloita puunpuoleisimmasta lehvasta, pujota seuraavan yli, sitaseuraavan ali jne. Eli yli-ali-yli-ali ja lopuksi ringista lapi. Mita useampi ylitys/alitus sita leveampi lieri ja vastaavasti matalampi paakoppa.



Kun kaikki lehvat on kasitelty ja kiristetty, hatun pitaisi nayttaa jotakuinkin talta.

Vaihe 4. Ota yksi lehva, vie se viiden seuraavan yli ja kuudennen ali. Tokkaa paaty lahimmasta valikosta lierin lapi. Toista jokaiselle lehvalle.

Vaihe 5. Vapauta lehvan paaty ja vie se seuraan yli ja sita seuraavan ali. Tokkaa taas lierin lapi ja toista jokaiselle lehvalle. Jatka tata niin kauan kunnes lehvista loppuu pituus tai paakoppa on mielestasi tarpeeksi korkea. Survo punomasi paakoppa toiselle puolelle ja kirista lehvat. Voilá.

En kehtaa laittaa tahan kuvaa tekeleestani silla siita tuli toispuoleinen ja sekasotkuinen hirvio. Seuraavat olivat jo parempia. Puno hattusi 2 viikkoa ennen kuin poistut maasta jotta se ehtii muuttua ruskeaksi. Muussa tapauksessa seuraavan maan tulliviranomaiset tuhoavat sen kuten kavi talle yksilolle.

Vava'u

Luulin jo oppineeni laksyni mutta niin vain nousin jalleen yhteen laivaan jatkaessani matkaa edemmas pohjoiseen. Viiden tunnin viivastyksen jalkeen ruostepurkki lahti kyntamaan varsin miehekasta aallokkoa kymmenen asteen kestokallistuksessa. Nukkumisesta ei tullut mitaan silla pelkka penkilla pysyminen oli suoritus sinansa. Kuvan naiset tosin olivat unten mailla aina siihen saakka kunnes matkatoverini Vincent (ranskalainen) suosiollisten tuulien vallitessa merisairasti heidan paalleen takavasemmalta.



















Perilla tormasin Uolevalla tapaamaani kuusikymppiseen australialaispariskuntaan ja illan aikana 'The Island' nousi puheenaiheeksi useammin kuin kerran. Vava'ulta ei juurikaan loydy Uolevan kaltaisia matalia hiekkasarkkia vaan useimmat ryhman saarista nousevat jyrkasti ymparoivista syvista vesista (Tongan hauta on liki 11km syva). Se ei tarkoita etta Vava'u olisi yhtaan sen tylsempi paikka, tosin sen aarteita etsiessaan lompakkoa pitaa raottaa hiukan enemman.


Kaupunkilaispojat eivat paljoa ymmarra vuorovesien paalle.

Sukellus on eras suosituimmista ajanvietteista ja vielapa kohtuuhintaista. Edellisesta sukelluksestani oli kulunut yli 4kk joten jonnin verran jannatti kun veneesta syoksyttiin suoraan luolaan jota asutti kymmenen pienta riuttahaita. Ne olivat yhta ystavallisia kuin kaikki muutkin tongalaiset* ja elivat sulassa sovussa puolimetristen hummerien kanssa.
Tyynimeri.

Vava'ulta loytyy ainakin kaksi luolaa joiden kauneudesta paasee nauttimaan ilman laitesukellustamineita. Swallows' Caven suuaukko on lanteen joten myohaisiltapaivan aurinko paistaa suoraan sisaan tayttaen sen koko 18m syvyydelta selvasti erottuvilla valonsateilla. Viela parayttavampi paikka on Mariner's Cave jonka sisaankaynti on 2m vedenpinnan alapuolella. Sisaan sukeltaessa nakyy pelkkaa mustaa ja sisalla luolassa sita luulee ensimmaisena honkineensa hadissaan maskinsa huuruun. Vedenpinta vaihtelee aallokon mukaan jolloin sisalla oleva ilman supistuu ja laajenee samassa tahdissa. Laajeneva ilma jaahtyy siina maarin etta ilmankosteus tiivistyy sumuksi joka haviaa parissa sekunnissa ja ilmestyy hetken kuluttua uudelleen. Luolassa on toinen sisaankaynti 15m syvyydessa joten tamakin on pohjaa myoten valaistu. Tyrmaava naky alhaalta ylos katsottaessa.

Swallows' Caveen paasee sisaan veneella.

Lukuisten suojaisten poukamien ansiosta Vava'u keraa kiitettavan maaran purjenveneita ympari maailmaa. Purjehdus ei ole pelkastaan rikkaiden huvi silla veneet tarvitsevat miehistoa pitempia etappeja varten. Aiempi kokemus on etu mutta ei valttamattomyys ja ne joilla on pari kuukautta aikaa saavat takuulla perinpohjaisen Tongankiertueen lisaksi ilmaisen kyydin Fijille tai Uuteen-Seelantiin. Kun peli on avattu niin em. paikoista lahtee paljon veneita sellaisiin kohteisiin kuin Samoa, Vanuatu, Cook-Saaret, Ranskan Polynesia, Uusi-Kaledonia, Tahiti ja sielta edelleen Hawaijille ja Hawaijilta Karibialle. Aikaa kylla kuluu mutta rahaa ei juurikaan silla majoitus ja ruoka tulevat veneen puolesta niin kauan kun ei nukahda ruoriin. Huonoa elamaa?

Veneemme miehistoa perjantaisessa purjehduskilpailussa.

Jos tulette Tongalle niin tulkaa elo-syyskuussa jolloin ryhavalaat saapuvat sankoin joukoin synnyttamaan ja leikkimaan turistien iloksi. Alkaa tosin menko uimaan niiden kanssa silla valaanpoikaset houkuttelevat ihmissyojahaita.


*Kapteeni James Cook purjehti Ha'paille 1773 ja paikallisten ylitsepursuava vieraanvaraisuus sai hanet antamaan Tongalle nimen 'The Friendly Islands'. 30 vuotta myohemmin selvisi etta kestitys kesti viikkoja koska tongalaiset eivat paasseet yksimielisyyteen siita pitaisiko Cook miehistoineen surmata paivalla vai yolla. Jahkailuun kyllastyneiden soturien tartuttua toimeen heimopaallikko raivostui ja lopulta koko hanke haudattiin eika Cook koskaan saanut tietaa kuinka taparasti he valttivat ansan.

Madventuresin jalanjaljilla

Paikallisten Suomi-tietamys:

Tongalaisen legendan mukaan juhannuksena 2004 pieni mies nimelta 'Liku' toi Uolevalle kymmenen hengen seurueen juhlistamaan keskikesaa kokkoinen kaikkineen. Ilta paattyi tyttoystavan lyotya hanta pullolla paahan.

Unelma Uolevasta

Saatuani omaisuuteni takaisin lensin Ha'apaille joka on yksi Tongan neljasta saariryhmasta. Kahden vuoden saastamisen ja 135 paivan matkanteon jalkeen yllatyin positiivisesti silla Uolevalta loytyi paikallisten pyorittama vaatimaton palmumajaresortti. Vaatimaton siina mielessa etta toimeen on tultava ilman sahkoa tai juoksevaa vetta mutta niita ei juuri kaipaa silla saari on kuin suoraan matkatoimiston julistekuvaajan paivaunesta.

Simioni aka. Jim the Boat Man vie paratiisiin. Miehen puheet olivat vahemman raamatullisia.


Matala majani loytyy palmujen siimeksesta.

Paivat kuluvat snorklatessa, nukkuessa ja kookospahkinoiden kanssa taistellessa (M.A. Numminen olisi pikemminkin voinut tehda biisin siita miten ne saa alas puusta). Taalla kookospahkina korvaa koiran ja timantit tyton parhaana kaverina silla niilla ruokkii seka miehet etta siat ja iltaisin ne pitavat lampina (=palavat hyvin nuotiossa). Paikallinen olut menisi ehka alas aprillipaivana sillin kera mutta siihen ei tarvitse koskea silla keltaisissa kookospahkinoissa mehu on valmiiksi kaynytta. Eraana aamuna harkitsin vakavasti kookokseen kiipeamista silla Chilessa oli kuulemma ollut 8.2 Richterin jaristys ja mahdollinen tsunami olisi taalla 20 minuutin kuluttua. Valttaakseni Keith Richardsin kohtalon tyydyin omaani ja pian radiosta kerrottiinkin etta kyseessa oli pelkka vedatys tiedonvalityksen testaamiseksi.


Uolevallakin voi syoda ulkona.


Tulen hiivuttua kaartuva linnunrata valaisee rantahiekkaa.

Ravinnonsaanti ei riipu pelkastaan kookoksista silla saarta ymparoivat riutat ovat taynna kalaa. Opin hyvin nopeasti etta niiden pyytaminen pelkalla kuminauhalla varustetulla keihaalla vaatii reilusti harjoitusta mutta Jamesin (resortin apupoika) lahdettya naapurisaarelle juomaan kavaa oli pakko tarttua toimeen uudemman kerran. Iskuryhmassa oli lisakseni yksi sveitsilainen ja yksi ranskalainen joilta loytyi viisi metria siimaa ja koukku. Taktiikkana oli roikottaa pienta kotelorapua koukun nokassa ja houkutella evakkaita keihaankantaman paahan. Pienen tirriaisen jaatya kiikkiin pistimme sen paloiksi ja syotiksi mutta sen jalkeen kaikki kalat kokoon katsomatta kiersivat meidat kaukaa. Paluumatkalla piti taas piesta palmua puoli tuntia.


Mistelinoksa potenssiin kaksi.

Paulo Coelhon kirjassa 'Alkemisti' andalusialainen paimen matkaa Egyptin pyramideille etsimaan aarretta tietamatta mika se oikeastaan on. Mina taisin loytaa omani.

Toukokuu 2006, Tonga

Se etta reissustani tuli maailmanymparimatka johtuu aika pitkalle siita etta Tonga sijaitsee kauriin kaantopiirin ja kansainvalisen paivamaararajan risteyksessa eli karkeasti ottaen vastakkaisella puolella palloa Suomeen nahden. Tonga on etelaisen Tyynenmeren viimeinen kuningaskunta ja hallitsijalla on oikeasti valtaa toisin kuin Euroopan naurettavilla seurapiirimonarkeilla. 1995 kunkku siirsi kansaivalista paivamaararajaa siten etta Tonga paasi ensimmaisena vastaanottamaan uuden vuosituhannen. Kyseisen koukkauksen takia taalla eletaan hammentavat 13 tuntia GMT:ta edella.

"The land where time begins" on pikemminkin maa jossa aika hidastuu. Valtaosa asukkaista viljelee pienta maatilkkua tai kasvattaa sikoja ilman sen suurempaa kiiretta. Elaman hidastempoisuus on osittain silmanlumetta silla arviolta 50% tongalaisista juoksee oravanpyorassa Australiassa, Uudessa-Seelannissa tai Yhdysvalloissa ja tukee sukulaistensa toimeentuloa lahettamalla rahaa. Ilman heita maa olisi ollut konkurssissa jo kauan sitten.

Sain esimakua cocomaisesta elamasta rinkkani jaatya Aucklandiin. Asumattomalla saarella voi kaiketi elaa pelkka lungi lanteilla ja tsilumi olalla mutta paakaupunki Nuku'alofassa yksinkertaisesti haisin pahalle painellessani kolmatta paivaa samoissa hikisissa vaatteissa. Turisti-informaation nainen vain totesi kohteliaasti jotta "Tuolta naapurista tulee aika paha kalanhaju." Yleisesti ottaen paasaari Tongatapu on melko nuhjuinen paikka ja siat ja koirat juoksevat ympari pitajia.

Nettiyhteys toimii yhta verkkaisesti kuin kaikki muukin joten pieni maara karsivallisyytta on lahiviikkoina tarpeen seka lukijoideni etta allekirjoittaneen kohdalla.


Pala Tongaa lintupersperspektiivista.

Viela kerran Sydney

Melbournessa oli kylma ja Torquayssa satoi niin paljon etta vierailu Bell's Beachin surffipyhattoon jai haaveeksi. Jessen, Jennin ja Tatun luona Adelaidessakin saa oli vuodenaikaan nahden surkea mutta ainakin siella oli hauskaa. Eraan portsarin mielesta oli varmaan hyva lappa evata minulta sisaanpaasy paallystakkini takia ja ohjata seuraavasta ovesta sisaan jossa olisi rennompi meininki. Kai bordelli on sitten "as laidback as it gets".


South Portin aallot eivat ole vilukissoille. Ylamaessa vasytti ja alamaessa jannatti.

Saavuttuani Sydneyyn kuulin etta jatkolentoyhtio oli lopettanut reittini operoimisen viime lokakuussa mutta kukaan ei ollut vaivautunut kertomaan asiasta minulle. Qoqo lennatetaan legendan syntysijoille Uuden Seelannin kautta, tosin paivaa suunniteltua myohemmin. Parhaat sketsit perustuvat toistoon joten lahdin katsomaan oopperataloa kolmannen kerran.

Vajaassa kuukausi ei riita Australiassa juuri mihinkaan mutta paikallinen elamantyyli ehti tehda minuun vaikutuksen. Taalla syodaan ja juodaan hyvin, rakastetaan urheilua ja jossain on aina lammin. Ehka nama seikat selittavat myos miksi aussit ovat ystavallisinta tapaamaani kansaa.

p.s. Land Down Under tarjoaisi loistavat puitteet kunnon road tripille. Anyone?


USA-tourilla mukana olleet tuntevat kiintymykseni siltoihin. Kuvassa Sydney Harbour Bridge.

Albury

Talla kertaa James oli pitanyt parempaa lukua paivista ja sain vahemman katolisen katon paani paalle. Viikko takaperin kavin vain pallistelemassa oopperataloa enka tallakaan kertaa venynyt sen syvallisempaan kaupunkikierrokseen. Etsin kahta retrokuteita myyvaa liiketta joita kehuttiin Australia Airlinesin aikakauslehdessa mutta kun King Streetin numerointi loppui kesken tulin siihen tulokseen etta kyseessa olikin Sydneyn sijasta Brisbane. No, on ne sentaan samalla mantereella.


James from Zimbabve.

Hengasin pari paivaa Zimbabwen miehen groove-luolassa mutta sitten tuli lahto kun James pakkasi kamansa ja muutti valiaikaisesti Melbourneen. Seuraisin perassa mutta sita ennen oli tiedossa tankkaustauko Alburyssa. Tapasin Vietnamissa viisikymppisen pariskunnan joka lupautui nayttamaan paikkoja jos matkallani sattuisin tulemaan heillepain.


Olin Alanin matkassa hanen kiertaessaan konsultoimassa paikallisia karjankasvattajia; Australian kansallisurheilu pihvinkaanto vaatii runsaasti tykotarpeita. Kaytyamme ostoksilla juustotehtaassa ja taimenenkasvattamossa Alan totesi etta taallapain ei oikeastaan nahda nalkaa.

Yleisin kommentti jonka kuulin mainitessani Alburyn itarannikon osseille oli "It's middle of nowhere!" Vahanpa tiesivat. 40 000 asukkaan Alburya ymparoi lehmien lisaksi tuhat viinitilaa ja ainakin yksi panimo joiden tarjonnassa riittaa maistelemista. Iltaisin pistettiin barbie tulille ja tarkastettiin paivan saalis joten kaytannossa olin kolme paivaa pienessa nousussa. Seuraavassa kuuluisan sydankirurgi Christiaan Barnardin neuvoja niille jotka huolestuivat pumppuni puolesta: 'Eat with passion, drink red wine in moderate, let the sunshine in, forget about diets, sleep well, work on your relationships, show your feelings, manage your anger.'


Taman nakyman pitaisi miellyttaa myos naispuolisia lukijoitani.

Kadonnut kesä

Indonesian kevat vaihtui Sydneyn syksyyn. Viime vuonna Malagan hippikommuunissa tapaamani James teki lentokentalla oharit ja paadyin yoksi johonkin muinaissaksalaista nimea kantavaan kiihkokatoliseen majataloon. Jarjestyssaantojen mukaan mm. sanky tuli pedata aamuisin, hygieniatarvikkeet asettaa pienelle alueelle poydan reunalle ja kannykan soidessa piti lahtea parkkipaikalle puhumaan. En tieda tutkivatko ne huoneeni mutta suihkussa en ainakaan kaynyt kun kerran kaskettiin.

Pienen puritaanipaavoilun jalkeen oli paikallaan hypata Jessen, Jennin, Tatun ja Ykän (oikeasti Georg aus Austria) kelkkaan heidan lahtiessa viettamaan paasiaislomaa Sunshine Coastille. Vuokrasimme asunnon Noosasta joka sijaitsee iskuetaisyydella rannikon lukuisista huvitteluvaihtoehdoista.


Ruoan suhteen ei tingitty.

Ensimmaisena katsastettiin surffi joka osoittautui melko petolliseksi. Tatu oli ainoa joka paasi pois vedesta ongelmitta, mina ja Jenni jumituimme lahes vesirajaan voimakkaan virran takia. Vanha kunnon Kamikaze JJ nosti taas paataan Jessen syoksyessa kuohujen lapi ja paastyaan 10 metrin paahan rannasta poika sukelsi aaltoa alittaessaan pohjaan. Surffirannoilla aallot muovaavat hiekkapohjaa jatkuvasti ja kasaavat petollisia vedenalaisia kumpuja sinne tanne. Ymmarratte varmaan miten huonosti siina olisi voinut kayda ja tunnelma oli aika totinen kun kaveria kannettiin paareilla niska tuettuna ambulanssiin. Talla kertaa selvittiin saikahdyksella ja tietokonetomografiakuvauksen ja 300 dollarin kolmioleivan jalkeen laakarit vain kaskivat ottaa iisimmin lahiaikoina.

Luultavasti he eivat kehottaneet vuokraamaan seuraavana paivana nelivetoa joka on ainoa neuvotteluvaltti Sunshine Coastin pomppuisilla metsareiteilla mutta Fraser Islandille mielivalla ei ole vaihtoehtoja.



Tama on ihan oikea highway poliisivalvontoineen.

Maailman suurimman hiekkasarkan rantoja vainoavat voimakkaat merivirrat ja "ihmissyojahait" joten miehistonkuljetusajoneuvomme oli suunnattava sisamaan sademetsiin. Saaren keskelta loytyikin vitivalkoisen hiekan ymparoima jarvi joka nayttavyydessaan pesee lahes kaikki Kaakkois-Aasiassa kohtaamani rantamaisemat.


Aktiviteettijanoa tyydytettiin seuraavaksi katamaraaniajelulla. Tatulla oli kaiketi homma hanskassa mutta pieni epailys hiipi mieleen kun myos Jesse ilmoittautui purjehdustaitoiseksi. Joka tapauksessa nama herrat toimittivat kapteeneiden virkaa ja mina hyppasin Jessen keula-apinaksi. J on syottanyt minulle tarpeeksi kalsareissa pyorineita rusinoita etta osaan suhtautua varauksella hanen puheisiinsa. Irtauduttuamme rannasta han tunnustikin etta oli edellisen ja ainoan kerran purjeen varressa 10 vuotta sitten ja silloinkin hanen kaverinsa hyppasi mereen menon yllyttya liian villiksi. Ennen pitkaa olimmekin karilla. Paastyamme irti kaannokset alkoivat sujua mallikkaasti ja kilpailevalla venekunnalla ei ollut muuta tehtavissa kun huudella takanamme "Ykä ratissa, Ykä ratissa!"

Reissun ainoa pettymys oli Noosan olematon yoelama mutta vahinko otettiin takaisin Gold Coastin sykkivassa Surfer's Paradisessa. Kaupunki on maantieteellisesti ja ulkonaollisesti lahes identtinen kopio Miamin South Beachista paitsi etta sinne on rakennettu 320-metrinen pilvenpiirtaja josta katsella koko komeutta.


Yon laskeuduttua haimme vauhtia rannalta ja klubikadun tytot painuivat tiskinsa taakse piiloon Jessen avattua sanaisen arkkunsa. Pupujen Duracellit olivat viikon paatteeksi sen verran finaalissa etta Jennin seuraavana paivana ehdottama koalapuistovierailu sai osakseen lahinna epamaaraista murahtelua.

Welcome to Zoomba

Siirtymataival ei taaskaan ollut sielta helpoimmasta paasta. Odotin laivaa terminaalin puupenkilla kahdeksan tuntia vain jakaakseni hytin torakoiden ja aijan kanssa joka kuorsasi kovempaa kuin tupa 8 (Nice to know: hollantilainen tytto kertoi etta pariskunnan nainen piereskeli ja royhtaili vakivaltaisesti joten erikoinen majoitusjarjestely on ymmarrettavissa). Joskus maaranpaa on vaivan arvoinen ja Mr. Davidin surffikolhoosi kuuluu ehdottomasti siihen kategoriaan.

Madventuresinsa missanneille tiedoksi etta aaltojen etsinta toi Davidin kavereineen Sumballe reilut 30 vuotta sitten. Epaluuloiset paikalliset sitoivat happopaisen poppoon ja meinasivat paastaa heidat paivilta. Davidin lennokas tarinankerronta kuitenkin paasti pojat pinteesta. Sittemmin kylan paallikko otti hanet omaksi pojakseen ja David nai taman tyttaren.


Hippidosa vie perille.

Paastyani rannalle aloin ymmartaa mika sai maailmaa ja mammonaa nahneen aussin asettumaan tanne Jumalan selan taakse. Kolme aaltoa -Racetracks, Bang-Bang ja loistavasti nimetty The Office- ketjuttuvat toisinaan yhteen ja tarjoavat parin sadan metrin kyydin. Eika ketaan muita apajilla. Se etta yrittaa surffata moista laitosta taysin yksin saa ainakin minut hermostuneeksi mutta onneksi Davidin poika Hamish tuli toisena paivana visiitille (ensimmaisen kerran kahdeksaan vuoteen) ja naytti miten homma toimii. Lisajannitysta toi pieni riuttahai joka lipui Hamishin ohitse taman virveloidessa kainalonsyvyisessa vedessa. Lisaksi lahteen laskee joki jonka suulla pyorii kuulemma suolaisen veden krokotiileja. Hait ovat Indonesiassa kalastettu miltei sukupuuttoon joten sellaisen saaliiksi joutuminen surffatessa ei ole kovin todennakoista. Jokisuun tienoon jatimme suosiolla rauhaan.


Kahtena perakkaisena yona pihapiirista katosi kaakatuksen saattelemana kaksi kanaa. Jaljista paatellen asialla oli ollut jonkin sortin kuristajakaarme, luultavasti pyton. Lahialueen haravointi ei tuottanut tulosta joten yhden paivan kasvissyonnin jalkeen (sain Davidilta synttarilahjaksi purkin Jalostajan hernekeittoa) oli vuohen vuoro uhrautua. Pyovelin tehtava lankesi Hamishille joka oli siihen mennessa pistanyt kylmaksi tasan yhta monta vuohta kuin minakin. Kaulan katkaisemisen lisaksi veitsenheiluttajan tulee syoda elikon kivekset. David huusi taustalta eparoivalle pojalleen jotta "Se on sama kuin hakisi supermarketista palan lihaa!" Olin saada paskahalvauksen kun jo hengettomalta nayttanyt vuohi yritti pompata kaula retkottaen pystyyn ennen painumistaan manan majoille. Hamishin helpotukseksi kyseessa oli naaras.

Entapa suomalaisten pyorittama, Reitti 44:stakin tuttu surffispotti laheisella Manggudun saarella? Joku erehtyi kutsumaan itseaan julkisesti "Manggudun maharadjaksi" mika on huono idea nationalistisessa Indonesiassa. Pian David sai kesken hiljaisimman kauden seurakseen kolme amiraalia, kaksi kenraalia, taistelulaivan, fregatin ja kaksi helikopteria. Talla hetkella saarella liehuu Indonesian lippu ja sita miehittaa 17 laivaston sotilasta.

Elama Ita-Sumballa ei ole pelkkaa surffia. Indonesian laivaston lisaksi rantavesiin parkkeerasi hiljattain Davidin miljonaariystavan luksusjahti viinivalikoimineen. Minulla ei elamani aikana tule ikina olemaan varaa seurata sunnuntain valioliigamaratonia porvariviineja nauttien (100-200e /pullo) joten se on nyt sanottava etta tuli sekin tehtya. Mutta p-jauhanta sikseen, viimeiset sanat saa Hamish joka iltasurffimme paatteeksi tiivisti nuo viisi paivaa yhteen lauseeseen:

"It's like in Endless Summer."