Toukokuu 2006, Tonga

Se etta reissustani tuli maailmanymparimatka johtuu aika pitkalle siita etta Tonga sijaitsee kauriin kaantopiirin ja kansainvalisen paivamaararajan risteyksessa eli karkeasti ottaen vastakkaisella puolella palloa Suomeen nahden. Tonga on etelaisen Tyynenmeren viimeinen kuningaskunta ja hallitsijalla on oikeasti valtaa toisin kuin Euroopan naurettavilla seurapiirimonarkeilla. 1995 kunkku siirsi kansaivalista paivamaararajaa siten etta Tonga paasi ensimmaisena vastaanottamaan uuden vuosituhannen. Kyseisen koukkauksen takia taalla eletaan hammentavat 13 tuntia GMT:ta edella.

"The land where time begins" on pikemminkin maa jossa aika hidastuu. Valtaosa asukkaista viljelee pienta maatilkkua tai kasvattaa sikoja ilman sen suurempaa kiiretta. Elaman hidastempoisuus on osittain silmanlumetta silla arviolta 50% tongalaisista juoksee oravanpyorassa Australiassa, Uudessa-Seelannissa tai Yhdysvalloissa ja tukee sukulaistensa toimeentuloa lahettamalla rahaa. Ilman heita maa olisi ollut konkurssissa jo kauan sitten.

Sain esimakua cocomaisesta elamasta rinkkani jaatya Aucklandiin. Asumattomalla saarella voi kaiketi elaa pelkka lungi lanteilla ja tsilumi olalla mutta paakaupunki Nuku'alofassa yksinkertaisesti haisin pahalle painellessani kolmatta paivaa samoissa hikisissa vaatteissa. Turisti-informaation nainen vain totesi kohteliaasti jotta "Tuolta naapurista tulee aika paha kalanhaju." Yleisesti ottaen paasaari Tongatapu on melko nuhjuinen paikka ja siat ja koirat juoksevat ympari pitajia.

Nettiyhteys toimii yhta verkkaisesti kuin kaikki muukin joten pieni maara karsivallisyytta on lahiviikkoina tarpeen seka lukijoideni etta allekirjoittaneen kohdalla.


Pala Tongaa lintupersperspektiivista.

Viela kerran Sydney

Melbournessa oli kylma ja Torquayssa satoi niin paljon etta vierailu Bell's Beachin surffipyhattoon jai haaveeksi. Jessen, Jennin ja Tatun luona Adelaidessakin saa oli vuodenaikaan nahden surkea mutta ainakin siella oli hauskaa. Eraan portsarin mielesta oli varmaan hyva lappa evata minulta sisaanpaasy paallystakkini takia ja ohjata seuraavasta ovesta sisaan jossa olisi rennompi meininki. Kai bordelli on sitten "as laidback as it gets".


South Portin aallot eivat ole vilukissoille. Ylamaessa vasytti ja alamaessa jannatti.

Saavuttuani Sydneyyn kuulin etta jatkolentoyhtio oli lopettanut reittini operoimisen viime lokakuussa mutta kukaan ei ollut vaivautunut kertomaan asiasta minulle. Qoqo lennatetaan legendan syntysijoille Uuden Seelannin kautta, tosin paivaa suunniteltua myohemmin. Parhaat sketsit perustuvat toistoon joten lahdin katsomaan oopperataloa kolmannen kerran.

Vajaassa kuukausi ei riita Australiassa juuri mihinkaan mutta paikallinen elamantyyli ehti tehda minuun vaikutuksen. Taalla syodaan ja juodaan hyvin, rakastetaan urheilua ja jossain on aina lammin. Ehka nama seikat selittavat myos miksi aussit ovat ystavallisinta tapaamaani kansaa.

p.s. Land Down Under tarjoaisi loistavat puitteet kunnon road tripille. Anyone?


USA-tourilla mukana olleet tuntevat kiintymykseni siltoihin. Kuvassa Sydney Harbour Bridge.

Albury

Talla kertaa James oli pitanyt parempaa lukua paivista ja sain vahemman katolisen katon paani paalle. Viikko takaperin kavin vain pallistelemassa oopperataloa enka tallakaan kertaa venynyt sen syvallisempaan kaupunkikierrokseen. Etsin kahta retrokuteita myyvaa liiketta joita kehuttiin Australia Airlinesin aikakauslehdessa mutta kun King Streetin numerointi loppui kesken tulin siihen tulokseen etta kyseessa olikin Sydneyn sijasta Brisbane. No, on ne sentaan samalla mantereella.


James from Zimbabve.

Hengasin pari paivaa Zimbabwen miehen groove-luolassa mutta sitten tuli lahto kun James pakkasi kamansa ja muutti valiaikaisesti Melbourneen. Seuraisin perassa mutta sita ennen oli tiedossa tankkaustauko Alburyssa. Tapasin Vietnamissa viisikymppisen pariskunnan joka lupautui nayttamaan paikkoja jos matkallani sattuisin tulemaan heillepain.


Olin Alanin matkassa hanen kiertaessaan konsultoimassa paikallisia karjankasvattajia; Australian kansallisurheilu pihvinkaanto vaatii runsaasti tykotarpeita. Kaytyamme ostoksilla juustotehtaassa ja taimenenkasvattamossa Alan totesi etta taallapain ei oikeastaan nahda nalkaa.

Yleisin kommentti jonka kuulin mainitessani Alburyn itarannikon osseille oli "It's middle of nowhere!" Vahanpa tiesivat. 40 000 asukkaan Alburya ymparoi lehmien lisaksi tuhat viinitilaa ja ainakin yksi panimo joiden tarjonnassa riittaa maistelemista. Iltaisin pistettiin barbie tulille ja tarkastettiin paivan saalis joten kaytannossa olin kolme paivaa pienessa nousussa. Seuraavassa kuuluisan sydankirurgi Christiaan Barnardin neuvoja niille jotka huolestuivat pumppuni puolesta: 'Eat with passion, drink red wine in moderate, let the sunshine in, forget about diets, sleep well, work on your relationships, show your feelings, manage your anger.'


Taman nakyman pitaisi miellyttaa myos naispuolisia lukijoitani.