Nexpa

Troncones oli vain kolmen paivan pysakki matkallamme kauemmas pohjoiseen. Aalto toimi ensimmaisena paivana mutta vetaytyi sitten majoilleen. Paikassa ei sinansa ollut mitaan vikaa, mita nyt majoituksen hinnat olivat yleisesti aika suolaisia. Kahden hengen huoneet olivat 70 dollarista ylospain mutta saimme kaupan ylakerrasta vaaleanpunaisen 4 hengen huoneen viidellakympilla. Kuulimme etta Nexpassa olisi budjetimpi meininki ja aaltoennusteen nayttaessa nollaa meilla ei ollut mitaan havittavaa.

Barra de Nexpa.

Barra de Nexpa toistaa Meksikon Tyynenmeren puolelle tuttua kaavaa; parin kilometrin pituisella rannalla breikkaa yksi tai useampi aalto ja surffareita palvelemaan on noussut mokkeja (cabanas) ja ravintoloita. Kohtaan jossa Rio Nexpa laskee mereen on aikojen saatossa kasautunut hiekkasarkkia ja huhun mukaan isolla swellilla aalto breikkaa siististi pointilta rantaan asti.


Ensimmaiset paivat aallot olivat pienia ja hauskoja mutta maksoin hinnan tunnin odottamani, hiukan kookkaamman aallon tultua. Sormitukeni tippui mereen kesken kyydin ja nyt ennen reissua murtunut sormeni on tuettu jatskitikuilla ja vihrealla ilmastointiteipilla. Todennakoisesti jokin rantaveden lukuisista asukeista soi alkuperaisen suihinsa. Haita emme ole viela nahneet mutta jonkin sortin rausku hyppasi paten jalkojen paalle ja itse sain murtuvan aallon mukana kalaparven naamalleni. Tunnistamattomaksi jaanyt valaskin on kaynyt taalla peuhaamassa kahdesti.

Ennuste piti paikkansa ja swelli alkoi kasvaa maanantaina. Huomasimme etta kaikki muut olivat paapointilla vaikka siita sata metria sivuun nousi toinenkin rintama. Paikan paalla kavi selvaksi etta aallot olivatkin isompia mita rannalle naytti ja itse asiassa vain isoimmat pommit breikkasivat meidan piikillamme. Pelkoa ja hupia riitti koko paivaksi mutta tiistaina edellinen otti yliotteen ja jaimme suosiolla rantaan. Yolla oli vaikeaa nukkua mylvivan meren paiskoessa rantakivia pitkin poikin.

Big Tuesday.

Aaltojen kasvaessa isoiksi meri kay arvaamattomaksi rannalta palaavan veden synnyttaessa voimakkaita virtauksia. Perjantaina nain uimarin taistelevan rantamyllakassa ja tiesin toivotonta rantaan paaseminen on paadyttyani maanantaina lautoineni samaan, ranta-aaltojen moukaroimaan kohtaan. Kyseessa oli paikallinen 53-vuotias kalastaja jonka aalto oli imaissut mukanaan veteen. Joku haki hanet surffilaudalla pois ja mies jai rannalle rauhoittumaan. Han kuoli sydankohtaukseen tuntia myohemmin. Meri voi ravita ja voit leikkia sen kanssa mutta se ei ole ystavasi.

"Llegara una tormenta." "I know."

Sarjassamme erikoisia tuttavuuksia on vuorossa Keith, 53-vuotias surffilautojen tekija San Diegosta. Hanen jutuissaan on 29 vuoden lasikuituhuurujen tuoma vivahde mutta itsellani ainakin riitti riemua seurassaan. Myohemmin poytaan istuneet Outi ja Laura lienevat eri mielta silla Keithista oli ratkiriemukasta etta jo luonnostaan vaaleat skandinaavitytot blondaavat hiuksiaan. Seurueemme nayttaa kuulemma ABBAlta: "Two decent looking girls and two funky looking guys. Terrible music, though." Agnetha ja Anni-Frid palaavat tanaan Suomeen mutta funkki jatkuu.

Men Benny maste tvatta sina fotter innan jag ska dela ett rumm med honom.

Lukijakilpailu

Qoqon blogia on nyt siteerattu painetussa sanassa. Sixpakki Coronaa sille joka loytaa sen ensimmaisena.

Puerto Escondido

"Puerto Escondido, one of the best beachbreaks in the world, is a vicious, huge and spectacular barrel that breaks almost straight onto the shore with Hawaiian-style power. Frequent tropical stroms and hurricanes pass by this coast in the summer time and thanks to deep water trench just offshore, the strong swells that they produce hit the shore with little loss in size or power." Esko on ymmarrettavasti yksi niista aalloista joihin meilla ei ole asiaa ja rannan toisessa paassa breikkaava iisimpi La Punta on nain talvella usein liian pieni. Kyseisen aallon lahtoalue on point breakille tyypilliset parikymmenta metria ja kun siella viela paivysti arviolta 40-70 vuotias alaskalainen lonkkarimies (aka. Platinakettu, Silver Fox, Harmaakarhu) joka vei kaikki aallot, ryosti loput ja viela vittuili muille aalloista joita he eivat saaneet, oli vitsit viikon jalkeen vahissa.

La Punta.

Yhden paivan vietimme Paten kanssa syoden cevichea joka oli yllattavan hyvaa (joskin tomaattista) nain kaukana Perusta. Raaka kala meni aivan kivuitta mutta Montezuma kosti viimeisena iltana enchiladojen muodossa. Muut olivat viela kaatamassa kesken jaanytta Coronaani majatalon kissan ruokakuppiin kun lennatin enchiladani ulos ja Pate paskoi ja oksensi koko yon. Seuraavana paivana oli edessa 8+7 tunnin dosamatka pohjoiseen (Zihuatanejo) ja Imodiumin ja Gatoraden voimin paasimme ilman lisavahinkoja perille vaikka ensimmaisessa bussissa ei ollut vessaa.

Paastyamme ulos taksista tormasimme yllattaen koko Guerreron osavaltion rasittavimpaan kaveriin, surffikaupan pitaja Papaan. Jamppa saati meille huoneen anoppinsa talosta ja lahdimme rantaan aamupalalle. Kadulla tuli kameleita vastaan autolla ja lahti naytti Lemmenlaivan parkkipaikalta; sirkus oli tullut kaupunkiin kahdella rintamalla. Huomenna olemme jo Tronconesissa 25km pohjoisempana.

Isoisat vertailevat ranchiensa kokoa ja rusketuksensa syvyytta Norwegian Starin hymyillessa taustalla.