Loppulaulu

Palatessamme Sumbalta Balille meitä odotti yllätys kun Pate olikin suunnannut Lontoon sijasta Lombokille. Paavon voimat olivat vielä hakusessa ja Petrin lauta Kalalassa joten laskettelin viimeiset päivät yksinäni, seuranani ainoastaan Kutan 200 muuta surffaria. Noina päivinä Kuta sitten olikin parempi kuin koskaan olen nähnyt; siistejä, pitkiä ja välillä yli pään korkuisia aaltoja. Erityisesti eräs viimeisen session aalto jäi mieleen kun pakenin yleisöryntäystä muita syvemmälle, vaikka yleensä siellä saakka murtuvat aallot sulkeutuvat kerralla. Liekö sen aallon suunta ollut poikkeuksellinen vai mitä mutta se alkoi nousta kapeana piikkinä 20 metriä edessäni ja saadessani sen kiinni olin aivan sen kainalossa saaden kunnon vauhdit. Jos olisin ehtinyt katselemaan ympärilleni olisin varmasti nähnyt liudan epätoivoisia kasvoja kyseisen mörön pyyhkäistessä kaikki muut rantaan. Meloin takaisin suu korvissa ja pian toinen samanlainen aalto osui kohdalleni mutta viime hetkellä piti vetää jarrut pohjaan sillä edessä oli kymmenen opportunistia. Sillä kertaa tosin näin heidän ilmeensä murtuvan aallon harjalta ja kyllähän niistä epätoivo paistoi.

Blogi oli tällä kertaa aikamoista p-jauhantaa ja matkan alussa uhoamani etsintäkin jäi melko vähälle huomiolle kun Indonesiassakaan en nähnyt kuin muutaman uuden spotin. Ehkä sillä ei lopulta ollut kovin suurta merkitystä sillä ainakin itselläni oli hauskaa.

"I could not help concluding that this man felt the most supreme pleasure while he was driven on so fast and smoothly by the sea."

-Captain James Cook, Tahiti, 1778

Alin tarina

Al sai alkunsa Australiassa mutta todennakoisesti hyvin nuorella ialla sen tie vei Filippiineille ja Cloud 9:n kovaan syleilyyn. Se oli alunperin 6' 8" mutta tuli katkaisuhoidosta pari tuumaa lyhyempana ja paatyi sen takia Siargaon tunteettoman lautakaupan uhriksi. Joku osti sen, piti hauskaa pari kertaa ja myi seuraavana keskiviikkona. Nain vuodet vierivat kunnes koitti 14.2.2007 ja kaikista maailman ihmisista epatodennakoisin, Pommi-Tommi, osti hanet. Myyja eparoi takuulla pitkaan ennen kuin myi sille kaverille mitaan mutta ystavanpaivan diskoon oli paastava.

Sinulle oli kaavailtu suurta roolia Pommi-Tommin ja Homo-Jussin "mahtavalle kahdelle viikolle" mutta vaikka olit kaupan et ollut helppo. Heitit Pommi-Tommin niin monta kertaa putouksen yli etta han vaihtoi sinut Petrin kiinteaevaiseen vanhukseen. ¡Soy-oy-oy-yoy! Kuinka tunteetonta, mutta toisaalta onnekasta. Koska evasi olivat irroitettavat Petri lupasi vieda sinut mukanaan lentokoneeseen ja maailman aariin tai ainakin aluksi Indonesiaan. Et ollut helppo. Kului kaksi kuukautta, nait Balin, Lombokin ja Sumban mutta et saanut Petrin kasissa aallon aaltoa. Viimeisena keskiviikkona Petri vei sinut Toimistolle ja vasyttyaan melomaan antoi rannan suuntaisen virran vieda teita niin pitkalle kuin se veisi. Se pysahtyi kohtaan jossa rannalta palaava vesi virtaa riutassa olevaa aukkoa pitkin takaisin merelle. Siita kohtaan rantaan melominen on vaivalloista mutta Petri teki sen. Rannalla Petrin mitta tayttyi ja han paiskasi sinut kiveen, katkaisten keskimmaisen evasi. Aivan kuten kaimasi BBC:n dinosaurusdokumentissa sinakin tulisit lahtemaan taalta raajarikkona.

Aina siita lahtien kun tapasimme ensimmaisen kerran olit ollut toisten oma mutta tiesin etta minun tilaistuuteni koittaisi viela. Sumballa ei viileteta viidakkodiskossa joten olit viela torstaina siina minne Petri sinut jatti. Olin itsekin vasynyt virtoja vastaan taisteluun mutta se oli nyt tai ei koskaan. Meloessani sinut Toimistolle kolme paivaa myllannyt virta pysahtyi kuin seinaan. Jaimme odottamaan ja saimme aallon. Sen yhden aallon innostamana Petrikin yritti viela kerran mutta turhaan. Saimme toisen, kolmannen ja neljannen. Viimeisella aallolla kavelin karkeasi kohti roikottaakseni varpaita ilmassa mutta kahden evan sivunoste ei riittanyt pitamaan peraasi aallossa ja paadyin turvalleni rantaveteen. Tiedan kuitenkin etta yritit. Minakin yritin antaa sinulle yhden auringonlaskuaallon mutta vaikka kuinka meloin niin se ei onnistunut silla vesi oli jo niin korkealla etta Toimisto ei enaa breikannut. Vaikka ystavyytemme oli lyhyt, koimme yhdessa enemman kuin kaksi viimeista omistajaasi kokivat koko lomansa aikana.


Alin hautajaisissa olivat lasna vain laheisimmat. Leposijaksesi jai Davidin antiikkilautateline Kalalan kylassa.

Alamaki jatkuu

Dengue-kuumeen jalkiloylyt loivat Paten siina maarin loysaksi etta hanen mittansa tuli tayteen ja poika palasi Suomeen. Meidan uskomme Davidin piilopirtin aaltoihin oli astetta kovempi joten santasimme Sumballe. Bollocks. Kahden eri tahon vakuutteluista huolimatta kukaan ei tiennyt tulostamme joten Davidin poissaollessa resortti avattiin viiden tunnin varoitusajalla meita varten. Muutaman paivan surffimatkailussa huonojen olosuhteiden riski on huomattavan suuri ja niinhan siina kavi etta karu totuus valkeni ensimmaisen aamun myota. Swelli oli minimaalista ja koko rantakaistale oli levoton voimakkaiden virtausten pyyhkiessa sinne tanne. Racetracks ja Bang-Bang hadin tuskin murtuivat ja Toimistolla piti meloa jatkuvasti etta pysyi paikallaan. Kaiken lisaksi olin pakotettu kokeilemaan kasvissyontia kolmen paivan ajan ja voin todeta ettei se ole minun juttuni.

Nain jalkeenpain ajateltuna vuosi sitten kaikki oli niin taydellista etta nyt asiat saattoivat olla vain huonommin. David, Hamish, Davidin ruoat, viinit, aallot, auringonlaskut - Sumban taika oli poissa. Saa nahda milloin se palaa silla Davidia ei talla hetkella paasteta maahan viime vuoden tapahtumien tahden ( http://emilqoqo.blogspot.com/2006/04/welcome-to-zoomba.html ). Hyva Mika, hyva Suomi!


Sumballa oli vain autiutta ja kuolemaa.

Puolivaloilla

Medewissa haisi edelleen pahalta eika swellia ollut nimeksikaan joten P,P&L tulivat saman tien Kutalle. Meidan Lembongganilla ollessamme taalla oli kayty baarissa, harkittu jonkun ladyboyn matkaan lahtemista, uitu kotimatkalla tuntemattomaksi jaaneen hotellin uima-altaassa ja miltei tehty temput porealtaaseen. Kyseisella reissulla Petri oli kylkimyyryynnyt kadulla ja kun Patekin oli raapinut hyttysenpuremaa samalla kadella jolla han saastaa luontoa niin ennen pitkaa molempien jalat markivat cellulitiksen paastya valloilleen.

Laakekuurin 1. paiva.

Laakekuurin 3. paiva. Lauran ja Piian mitta tayttyi ja he palasivat Suomeen.

Toverien houruillessa litispaissaan hotellihuoneessa oma jarjenjuoksunikin on ilmeisesti hidastunut silla olen "surffannut" kohta kaksi viikkoa pelkastaan Kuta Beachilla vaikka olen Balilla. Vaikka hyvat paivat ovat olleet todella vahissa niin silti unohdan seuraavaan kertaan mennessa kaiken katkeruuden silla Kutan rantabreikki on opettavainen spotti. Suurin osa aalloista murtuu yhtenaisena seinamana joten ne surffattavat pitaa osata valikoida tarkasti ja samalla taytyy pitaa aaltovarkaat kurissa. Kaikki hyva kuitenkin loppuu aikanaan ja edessa on paluu toimistolle.

Kaytiin vaha Indois vetaa ja kuvaa sponssimatskuu meidan tiimille.

Perheriita

Lombokin jalkeen tiemme erosivat toviksi kun Petri, Pate ja Laura lahtivat katsastamaan Medewin surffia Balilla kun taas mina ja Piia piipahdimme laheisella Nusa Lembongganilla. Pikkuruisen saaren paaelinkeino on spesiaali merileva josta uutetaan liivatetta ja surffatessa saa olla tarkkana ettei karauta jonkun vedenalaiseen levakasvimaahan ja jaa sinne. Kavin kerran vedessa ja kun aurinkoiset paivatkin olivat kortilla piti keksia jotain rantaelemasta poikkeavaa. Seuranamme meilla oli Lombokilta loytynyt viiden ruotsalaisen rypas ja joku heista oli neuvotellut kahden tunnin kalastusreissun paikallisen kusettajakapteenin kanssa. Vartin jalkeen kalat kavivat minun ja Bjornin vieheisiin kiinni mutta aija ei suostunut pysayttamaan venetta kelataksemme ne sisaan vaan huusi "¡Normal speed, normal speed!" Keskella vilkkainta vesiurheiluvaylaa uistellessa oli vain ajan kysymys milloin joku jyraisi siimamme poikki. Jos joku nakee siella suunnalla kahta snapperia joilla roikkuu 30m siimaa suupielessa niin noukkikoon pois kuleksimasta. Loppuaika pohjakalastettiin eli killuteltiin mustekalan palaa koukun nokassa ja Johanna meinasi tuupata Richardin ja Charlotten yli laidan kun he oikeasti fiilistelivat kyseista lajia. Rannalle palatessamme paikalliset vaan nauroivat.

Seuraavana paivana vaihdoimme kapteeniin joka lupasi keihastaa meille illallisen jos uistellessa ei irtoaisi mitaan. Kynsimme virtaa ja aallokkoa ja virtaista aallokkoa ja pari kertaa tuntui etta se paska halkeaa siihen paikkaan kun aallot loivat voimalla keulaan ja vesi vyoryi sisaan. Saalis: kolme muovipussia. Kapu piti sanansa ja harppuunoi meille illaksi apetta. Mutta kotimatkalla virvelin kela vinkaisi kuin teurastettava sika; kiinni oli ja pysyi. Vedesta nousi yhdeksankiloinen trevally joka illallispoydassa loi Siargaon tonnikalalta tupakan kurkkuun.

Saalistava karhu (Bjorn) tarttuu toimeen vain tarvittaessa.