Kadonnut kesä

Indonesian kevat vaihtui Sydneyn syksyyn. Viime vuonna Malagan hippikommuunissa tapaamani James teki lentokentalla oharit ja paadyin yoksi johonkin muinaissaksalaista nimea kantavaan kiihkokatoliseen majataloon. Jarjestyssaantojen mukaan mm. sanky tuli pedata aamuisin, hygieniatarvikkeet asettaa pienelle alueelle poydan reunalle ja kannykan soidessa piti lahtea parkkipaikalle puhumaan. En tieda tutkivatko ne huoneeni mutta suihkussa en ainakaan kaynyt kun kerran kaskettiin.

Pienen puritaanipaavoilun jalkeen oli paikallaan hypata Jessen, Jennin, Tatun ja Ykän (oikeasti Georg aus Austria) kelkkaan heidan lahtiessa viettamaan paasiaislomaa Sunshine Coastille. Vuokrasimme asunnon Noosasta joka sijaitsee iskuetaisyydella rannikon lukuisista huvitteluvaihtoehdoista.


Ruoan suhteen ei tingitty.

Ensimmaisena katsastettiin surffi joka osoittautui melko petolliseksi. Tatu oli ainoa joka paasi pois vedesta ongelmitta, mina ja Jenni jumituimme lahes vesirajaan voimakkaan virran takia. Vanha kunnon Kamikaze JJ nosti taas paataan Jessen syoksyessa kuohujen lapi ja paastyaan 10 metrin paahan rannasta poika sukelsi aaltoa alittaessaan pohjaan. Surffirannoilla aallot muovaavat hiekkapohjaa jatkuvasti ja kasaavat petollisia vedenalaisia kumpuja sinne tanne. Ymmarratte varmaan miten huonosti siina olisi voinut kayda ja tunnelma oli aika totinen kun kaveria kannettiin paareilla niska tuettuna ambulanssiin. Talla kertaa selvittiin saikahdyksella ja tietokonetomografiakuvauksen ja 300 dollarin kolmioleivan jalkeen laakarit vain kaskivat ottaa iisimmin lahiaikoina.

Luultavasti he eivat kehottaneet vuokraamaan seuraavana paivana nelivetoa joka on ainoa neuvotteluvaltti Sunshine Coastin pomppuisilla metsareiteilla mutta Fraser Islandille mielivalla ei ole vaihtoehtoja.



Tama on ihan oikea highway poliisivalvontoineen.

Maailman suurimman hiekkasarkan rantoja vainoavat voimakkaat merivirrat ja "ihmissyojahait" joten miehistonkuljetusajoneuvomme oli suunnattava sisamaan sademetsiin. Saaren keskelta loytyikin vitivalkoisen hiekan ymparoima jarvi joka nayttavyydessaan pesee lahes kaikki Kaakkois-Aasiassa kohtaamani rantamaisemat.


Aktiviteettijanoa tyydytettiin seuraavaksi katamaraaniajelulla. Tatulla oli kaiketi homma hanskassa mutta pieni epailys hiipi mieleen kun myos Jesse ilmoittautui purjehdustaitoiseksi. Joka tapauksessa nama herrat toimittivat kapteeneiden virkaa ja mina hyppasin Jessen keula-apinaksi. J on syottanyt minulle tarpeeksi kalsareissa pyorineita rusinoita etta osaan suhtautua varauksella hanen puheisiinsa. Irtauduttuamme rannasta han tunnustikin etta oli edellisen ja ainoan kerran purjeen varressa 10 vuotta sitten ja silloinkin hanen kaverinsa hyppasi mereen menon yllyttya liian villiksi. Ennen pitkaa olimmekin karilla. Paastyamme irti kaannokset alkoivat sujua mallikkaasti ja kilpailevalla venekunnalla ei ollut muuta tehtavissa kun huudella takanamme "Ykä ratissa, Ykä ratissa!"

Reissun ainoa pettymys oli Noosan olematon yoelama mutta vahinko otettiin takaisin Gold Coastin sykkivassa Surfer's Paradisessa. Kaupunki on maantieteellisesti ja ulkonaollisesti lahes identtinen kopio Miamin South Beachista paitsi etta sinne on rakennettu 320-metrinen pilvenpiirtaja josta katsella koko komeutta.


Yon laskeuduttua haimme vauhtia rannalta ja klubikadun tytot painuivat tiskinsa taakse piiloon Jessen avattua sanaisen arkkunsa. Pupujen Duracellit olivat viikon paatteeksi sen verran finaalissa etta Jennin seuraavana paivana ehdottama koalapuistovierailu sai osakseen lahinna epamaaraista murahtelua.

Welcome to Zoomba

Siirtymataival ei taaskaan ollut sielta helpoimmasta paasta. Odotin laivaa terminaalin puupenkilla kahdeksan tuntia vain jakaakseni hytin torakoiden ja aijan kanssa joka kuorsasi kovempaa kuin tupa 8 (Nice to know: hollantilainen tytto kertoi etta pariskunnan nainen piereskeli ja royhtaili vakivaltaisesti joten erikoinen majoitusjarjestely on ymmarrettavissa). Joskus maaranpaa on vaivan arvoinen ja Mr. Davidin surffikolhoosi kuuluu ehdottomasti siihen kategoriaan.

Madventuresinsa missanneille tiedoksi etta aaltojen etsinta toi Davidin kavereineen Sumballe reilut 30 vuotta sitten. Epaluuloiset paikalliset sitoivat happopaisen poppoon ja meinasivat paastaa heidat paivilta. Davidin lennokas tarinankerronta kuitenkin paasti pojat pinteesta. Sittemmin kylan paallikko otti hanet omaksi pojakseen ja David nai taman tyttaren.


Hippidosa vie perille.

Paastyani rannalle aloin ymmartaa mika sai maailmaa ja mammonaa nahneen aussin asettumaan tanne Jumalan selan taakse. Kolme aaltoa -Racetracks, Bang-Bang ja loistavasti nimetty The Office- ketjuttuvat toisinaan yhteen ja tarjoavat parin sadan metrin kyydin. Eika ketaan muita apajilla. Se etta yrittaa surffata moista laitosta taysin yksin saa ainakin minut hermostuneeksi mutta onneksi Davidin poika Hamish tuli toisena paivana visiitille (ensimmaisen kerran kahdeksaan vuoteen) ja naytti miten homma toimii. Lisajannitysta toi pieni riuttahai joka lipui Hamishin ohitse taman virveloidessa kainalonsyvyisessa vedessa. Lisaksi lahteen laskee joki jonka suulla pyorii kuulemma suolaisen veden krokotiileja. Hait ovat Indonesiassa kalastettu miltei sukupuuttoon joten sellaisen saaliiksi joutuminen surffatessa ei ole kovin todennakoista. Jokisuun tienoon jatimme suosiolla rauhaan.


Kahtena perakkaisena yona pihapiirista katosi kaakatuksen saattelemana kaksi kanaa. Jaljista paatellen asialla oli ollut jonkin sortin kuristajakaarme, luultavasti pyton. Lahialueen haravointi ei tuottanut tulosta joten yhden paivan kasvissyonnin jalkeen (sain Davidilta synttarilahjaksi purkin Jalostajan hernekeittoa) oli vuohen vuoro uhrautua. Pyovelin tehtava lankesi Hamishille joka oli siihen mennessa pistanyt kylmaksi tasan yhta monta vuohta kuin minakin. Kaulan katkaisemisen lisaksi veitsenheiluttajan tulee syoda elikon kivekset. David huusi taustalta eparoivalle pojalleen jotta "Se on sama kuin hakisi supermarketista palan lihaa!" Olin saada paskahalvauksen kun jo hengettomalta nayttanyt vuohi yritti pompata kaula retkottaen pystyyn ennen painumistaan manan majoille. Hamishin helpotukseksi kyseessa oli naaras.

Entapa suomalaisten pyorittama, Reitti 44:stakin tuttu surffispotti laheisella Manggudun saarella? Joku erehtyi kutsumaan itseaan julkisesti "Manggudun maharadjaksi" mika on huono idea nationalistisessa Indonesiassa. Pian David sai kesken hiljaisimman kauden seurakseen kolme amiraalia, kaksi kenraalia, taistelulaivan, fregatin ja kaksi helikopteria. Talla hetkella saarella liehuu Indonesian lippu ja sita miehittaa 17 laivaston sotilasta.

Elama Ita-Sumballa ei ole pelkkaa surffia. Indonesian laivaston lisaksi rantavesiin parkkeerasi hiljattain Davidin miljonaariystavan luksusjahti viinivalikoimineen. Minulla ei elamani aikana tule ikina olemaan varaa seurata sunnuntain valioliigamaratonia porvariviineja nauttien (100-200e /pullo) joten se on nyt sanottava etta tuli sekin tehtya. Mutta p-jauhanta sikseen, viimeiset sanat saa Hamish joka iltasurffimme paatteeksi tiivisti nuo viisi paivaa yhteen lauseeseen:

"It's like in Endless Summer."

Hyvastit Lombokille

Viiden paivan minisadekauden jalkeen viimeinen paivani Lombokilla valkeni aran auringonpaisteen merkeissa. Vesi oli korkealla joten vakiospottimme (Inside) sijasta kapteeni suositteli hiukan isommista alloista tunnettua Outsidea. Aallot eivat nayttaneet liian isoilta joten Lauran varoituksen sanat kaikuivat kuuroille korville ja nelja sallia meloi sekaan (mina, Pate ja kaksi Hawaijilla ja Australiassa pelikentan saannot oppinutta itavaltalaiskanuunaa). Ensimmaisen puolen tunnin aikana joku taisi saada aallon ennen kuin pajatso tyhjeni. Aluksi en tajunnut saapuvan setin kokoa ja yritin kauhoa ensimmaiseen aaltoon. Seuraavan tullessa vain syvaan henkea ja Herran haltuun, murtuvan kaksimetrisen neckbreakerin alla ei ole ateisteja. Veneessa Pate vertasi myllytysta muuntajan katolta hyppaamiseen (WTF?), tosin talla kertaa kenenkaan kantapaa ei haljennut. Vaihdoimme suosiolla spottia ja siella seisoin ammatilaisurani pienimman aallon joten keskiarvona paiva oli peruskauraa.

Alunperin tulin Lombokille viikoksi mutta nyt niita on kulunut liki nelja. Madventuresinsa tuntevien ei liene vaikea arvata minne suuntaan seuraavaksi.

Kiitos kaikille kommentteja ja sahkopostia lahettaneille, yritan valttaa blogin muuttumista pelkaksi surffipaivakirjaksi ja pitaa mielenkiintoanne ylla jatkossakin.