will soon continue...

Some claim that the salinity of blood is same as that of the oceans. That is not exactly true. However, what really counts is what your heart is like.

Vielä kerran Peniche

Poissaollessamme tuuli oli laantunut ja ensimmäistä kertaa Penichessä tarkeni ilman että tarvitsi ajaa lämmittelykierroksia Punton lämppäri täysillä märkäpuvut päällä. Tubos oli edelleen liian pieni joten jäljellä olevat kaksi päivää kynsimme jo hiukan tutuksi tullutta Balealia. Kyseessä on melko haastava aalto ja yhtä lukuunottamatta kaikki kyytini olivat lyhyitä pyrähdyksiä. Katselimme ihmeissämme kun paikalliset ottivat takuuvarmasti sulkeutuvilta näyttäviä aaltoja ja painelivat niitä vauhdilla kymmeniä metrejä. Viimeisenä päivänä missasin yhden todella hyvän kun viime hetkellä pupu meni pöksyyn luullessani sen sortuvan niskaan. Koko päivänä en lopulta saanut yhtään aaltoa vaikka yritin kaikista mahdollisista suunnista. Pate ymmärsi lopettaa ajoissa, itse olin rantaan päästyäni henkisesti ja fyysisesti aivan tyhjä.

Olemme vielä arkoja ja taitamattomia, mutta jonain päivänä meidän päivämme vielä koittaa.

On the road again

Koko Portugalin rannikko on Atlantille alttiina joten todennäköisesti kunnollisia aaltoja löytyisi muualtakin kuin Penichestä. Vietyämme Lauran lentokentälle jatkoimme etelään ja tie oli auki Algarveen asti. Luonnollisesti Stormrider Guide oli jätetty kotiin ja oppaana oli jokaisen sielusurffaajan raamattu Lonely Planet.

Ensimmäinen etappi, Lagoa de Albufeira. Vain kaksi ihmistä vedessä ja aivan syystä.

Ei täälläkään. Sahasimme Capo Espicheliä edestakaisin puolitoista tuntia mutta karttaan merkittyä spottia ei löytynyt vaikka swelliä oli. Epäilemme käytännön pilaa.

Maisemissa ei toisaalta ollut valittamista. Aasi ei provosoinnista huolimatta alkanut kiljumaan.

Kolme vesiperää myöhemmin halusimme vain päästä surffaamaan ja tein päätöksen palata Penicheen. Patekaan ei pannut vastaan jos saisi hakea paluumatkalle huoltoasemalta kylmää kaljaa. Jouduin myöntymään sillä olin käyttänyt veto-oikeuteni aiemmin päivällä kun hän kinusi viinitilojen maistelutiskien ääreen.

Kiertueemme päättyi siis 12 tunnin ja 600km jälkeen Balealiin. Vaikka käteen ei paljon jäänytkään niin nauru täytti auton koko päivän ja tämä perjantai 13. oli yksi niistä päivistä jotka jäävät mieleen ei-niin-epäonnellisina.

Caparica
Kaipasimme hiukan vaihtelua joten suuntasimme Lissabonin eteläpuolelle pääkaupunkilaisten viikonlopunviettomekkaan. Kyseessä oli perusturistirysä ja kilometritolkulla rantaa. Minimaaliset aallot murtuivat kapealla kahden aallonmurtajan välisellä kaistaleella jossa vesi haisi Paten mielestä Korkeasaaren apinatalolle (luultavasti hän ei ollut taaskaan pessyt omaa pukuaan edellispäivänä). Pate oli lyönyt koko viikon löylyä kertomalla kuin Ior Bock Lemminkäisen temppelistä mystisestä Mango -liikkeestä jossa oli -50% ale käynnissä joten ainakin Laura oli tyytyväinen päästessään päästelemään shoppailuhöyryjä pihalle.

Supertubos

Sikamaanantai 9.7. Edellisilta lipsahti tumujen puolelle ja herään kun telkkarissa Seesamitien apinat mölisevät portugaliksi ja hakkaavat sukat korvissa kirjaston uutta tietokonetta. Laura on innokkaimpana pystyssä ja ajaa meidät liikkeelle. Joku on syönyt swellin yön aikana ja Supertubos on vain varjo eilisestä.

Lisäksi rannalla on helvetin kylmä vaikka taivaalla ei näy cumuluspilven hattaraakaan. Vedämme märkäpuvut päälle ja keräämme hetken lämpöä ennen veteen menemistä. Aallot ovat niin pieniä että vain Laura saa niitä kiinni ennen kuin menee syväjäähän. Oma pukuni pitää paremmin vettä mutta puolentoista tunnin jälkeen on pakko jättää leikki kesken kun leukani vääntyy kylmyydestä kieroon ja toinen pikkurillini lakkaa toimimasta. Myöhemmin selviää että tuulen sekoittama vesi on +12 -asteista.

Supertubosin kahvilan seinämä on Penichen ainoa lämmin paikka. Laura lämmittelee, Paco on luultavasti aavikkokusella.

Seuraavat kaksi päivää surffaamme Balealissa jossa vesi on vähän lämpimämpää ja aallot isompia. Laura saa omasta laudastaan päähänsä ja vekki silmäkulmassaan uhkaa soittaa pahoinpideltyjen vaimojen tukipuhelimeen jos emme lähde ottamaan hänen kanssaan aurinkoa Tubosin kahvilan seinustalle.

Baleal

Perimätiedon mukaan Euroopan isoimmat aallot löytyvät tähän aikaan vuodesta Penichestä, 90km Lissabonista pohjoiseen. Kaupunkipahanen on joskus muinoin ollut saari ja nykyään sitä reunustavat kaksi lahtea poimivat tuulen paikallisesti nostattamia aaltoja. Näistä pohjoisempi, Baleal, näytti sunnuntaiaamuna jopa hyvältä ja Paten ostettua laudan säntäsimme veteen. Sen verran olimme tehneet tutkimustyötä että takakontista löytyi märkäpuvut mutta veden kylmyys tuli silti yllätyksenä.



Tuntui että rantavesi puri varpaat irti mutta ensimmäisestä aallosta luvattu olut sai puskemaan rantakuohujen läpi. Vaikka päivän sessio ei ollut eeppinen se maistui kuin maalinteko eikä vedessäkään lopulta tullut kylmä. Laura putsasi pöydän kolmella aallolla ennen kuin kykenimme vastaamaan ja kuittasi ilmaisen Imperialin. Paikallinen olut (2e tuoppi) ei aja saamatontakaan vararikkoon ja on vielä todella hyvää. Kuten vuohenjuusto, mustekalasalaatti, kahvi ja viinikin.

Illalla kävimme katsastamassa eteläisen poukaman jossa breikkaa Supertubos. Se on nimensä veroinen ainoastaan Atlantin talvimyrskyjen aikaan ja tällä kertaa se näytti vain todella hyvältä.

Praia do Guincho

Lissabonin villisika ja vapaamielinen viinakauppa lumosivat laudattoman Paten välittömästi mutta kadulla siemailtu Ginja oli liikan tiukkaa tavaraa huomisen missiota silmälläpitäen. Iloisesti soriseva ja pörisevä ihmisjoukko oli jätettävä taakse muutaman haikean "Jiuh!" -kiekaisun saattelemana.

Tejo-joen rantaa seuraamalla tie käy läpi lukuisten rantakylien joista ei lupauksista huolimatta löytynyt varteenotettavaa surffikauppaa. Erään puljun henkilökunta kehotti meitä tarkastamaan Praia do Guinchon joka tunnetaan kansainvälisten kilpailujen pitopaikkanakin. Atlantin rannalla meitä tervehti 20 m/s mereltä puhaltava tuuli joka tappaa miten hyvän swellin tahansa.



Lisäksi lautakauppa oli suljettu omistajien purjelautaillessa puhurin syleilyssä. Lauran lento saapuisi muutaman tunnin kuluttua joten löimme päivän pakettiin.

Pohjoiskaari ei breikkaa

Entäpä Portugali?

Loppulaulu

Palatessamme Sumbalta Balille meitä odotti yllätys kun Pate olikin suunnannut Lontoon sijasta Lombokille. Paavon voimat olivat vielä hakusessa ja Petrin lauta Kalalassa joten laskettelin viimeiset päivät yksinäni, seuranani ainoastaan Kutan 200 muuta surffaria. Noina päivinä Kuta sitten olikin parempi kuin koskaan olen nähnyt; siistejä, pitkiä ja välillä yli pään korkuisia aaltoja. Erityisesti eräs viimeisen session aalto jäi mieleen kun pakenin yleisöryntäystä muita syvemmälle, vaikka yleensä siellä saakka murtuvat aallot sulkeutuvat kerralla. Liekö sen aallon suunta ollut poikkeuksellinen vai mitä mutta se alkoi nousta kapeana piikkinä 20 metriä edessäni ja saadessani sen kiinni olin aivan sen kainalossa saaden kunnon vauhdit. Jos olisin ehtinyt katselemaan ympärilleni olisin varmasti nähnyt liudan epätoivoisia kasvoja kyseisen mörön pyyhkäistessä kaikki muut rantaan. Meloin takaisin suu korvissa ja pian toinen samanlainen aalto osui kohdalleni mutta viime hetkellä piti vetää jarrut pohjaan sillä edessä oli kymmenen opportunistia. Sillä kertaa tosin näin heidän ilmeensä murtuvan aallon harjalta ja kyllähän niistä epätoivo paistoi.

Blogi oli tällä kertaa aikamoista p-jauhantaa ja matkan alussa uhoamani etsintäkin jäi melko vähälle huomiolle kun Indonesiassakaan en nähnyt kuin muutaman uuden spotin. Ehkä sillä ei lopulta ollut kovin suurta merkitystä sillä ainakin itselläni oli hauskaa.

"I could not help concluding that this man felt the most supreme pleasure while he was driven on so fast and smoothly by the sea."

-Captain James Cook, Tahiti, 1778

Alin tarina

Al sai alkunsa Australiassa mutta todennakoisesti hyvin nuorella ialla sen tie vei Filippiineille ja Cloud 9:n kovaan syleilyyn. Se oli alunperin 6' 8" mutta tuli katkaisuhoidosta pari tuumaa lyhyempana ja paatyi sen takia Siargaon tunteettoman lautakaupan uhriksi. Joku osti sen, piti hauskaa pari kertaa ja myi seuraavana keskiviikkona. Nain vuodet vierivat kunnes koitti 14.2.2007 ja kaikista maailman ihmisista epatodennakoisin, Pommi-Tommi, osti hanet. Myyja eparoi takuulla pitkaan ennen kuin myi sille kaverille mitaan mutta ystavanpaivan diskoon oli paastava.

Sinulle oli kaavailtu suurta roolia Pommi-Tommin ja Homo-Jussin "mahtavalle kahdelle viikolle" mutta vaikka olit kaupan et ollut helppo. Heitit Pommi-Tommin niin monta kertaa putouksen yli etta han vaihtoi sinut Petrin kiinteaevaiseen vanhukseen. ¡Soy-oy-oy-yoy! Kuinka tunteetonta, mutta toisaalta onnekasta. Koska evasi olivat irroitettavat Petri lupasi vieda sinut mukanaan lentokoneeseen ja maailman aariin tai ainakin aluksi Indonesiaan. Et ollut helppo. Kului kaksi kuukautta, nait Balin, Lombokin ja Sumban mutta et saanut Petrin kasissa aallon aaltoa. Viimeisena keskiviikkona Petri vei sinut Toimistolle ja vasyttyaan melomaan antoi rannan suuntaisen virran vieda teita niin pitkalle kuin se veisi. Se pysahtyi kohtaan jossa rannalta palaava vesi virtaa riutassa olevaa aukkoa pitkin takaisin merelle. Siita kohtaan rantaan melominen on vaivalloista mutta Petri teki sen. Rannalla Petrin mitta tayttyi ja han paiskasi sinut kiveen, katkaisten keskimmaisen evasi. Aivan kuten kaimasi BBC:n dinosaurusdokumentissa sinakin tulisit lahtemaan taalta raajarikkona.

Aina siita lahtien kun tapasimme ensimmaisen kerran olit ollut toisten oma mutta tiesin etta minun tilaistuuteni koittaisi viela. Sumballa ei viileteta viidakkodiskossa joten olit viela torstaina siina minne Petri sinut jatti. Olin itsekin vasynyt virtoja vastaan taisteluun mutta se oli nyt tai ei koskaan. Meloessani sinut Toimistolle kolme paivaa myllannyt virta pysahtyi kuin seinaan. Jaimme odottamaan ja saimme aallon. Sen yhden aallon innostamana Petrikin yritti viela kerran mutta turhaan. Saimme toisen, kolmannen ja neljannen. Viimeisella aallolla kavelin karkeasi kohti roikottaakseni varpaita ilmassa mutta kahden evan sivunoste ei riittanyt pitamaan peraasi aallossa ja paadyin turvalleni rantaveteen. Tiedan kuitenkin etta yritit. Minakin yritin antaa sinulle yhden auringonlaskuaallon mutta vaikka kuinka meloin niin se ei onnistunut silla vesi oli jo niin korkealla etta Toimisto ei enaa breikannut. Vaikka ystavyytemme oli lyhyt, koimme yhdessa enemman kuin kaksi viimeista omistajaasi kokivat koko lomansa aikana.


Alin hautajaisissa olivat lasna vain laheisimmat. Leposijaksesi jai Davidin antiikkilautateline Kalalan kylassa.

Alamaki jatkuu

Dengue-kuumeen jalkiloylyt loivat Paten siina maarin loysaksi etta hanen mittansa tuli tayteen ja poika palasi Suomeen. Meidan uskomme Davidin piilopirtin aaltoihin oli astetta kovempi joten santasimme Sumballe. Bollocks. Kahden eri tahon vakuutteluista huolimatta kukaan ei tiennyt tulostamme joten Davidin poissaollessa resortti avattiin viiden tunnin varoitusajalla meita varten. Muutaman paivan surffimatkailussa huonojen olosuhteiden riski on huomattavan suuri ja niinhan siina kavi etta karu totuus valkeni ensimmaisen aamun myota. Swelli oli minimaalista ja koko rantakaistale oli levoton voimakkaiden virtausten pyyhkiessa sinne tanne. Racetracks ja Bang-Bang hadin tuskin murtuivat ja Toimistolla piti meloa jatkuvasti etta pysyi paikallaan. Kaiken lisaksi olin pakotettu kokeilemaan kasvissyontia kolmen paivan ajan ja voin todeta ettei se ole minun juttuni.

Nain jalkeenpain ajateltuna vuosi sitten kaikki oli niin taydellista etta nyt asiat saattoivat olla vain huonommin. David, Hamish, Davidin ruoat, viinit, aallot, auringonlaskut - Sumban taika oli poissa. Saa nahda milloin se palaa silla Davidia ei talla hetkella paasteta maahan viime vuoden tapahtumien tahden ( http://emilqoqo.blogspot.com/2006/04/welcome-to-zoomba.html ). Hyva Mika, hyva Suomi!


Sumballa oli vain autiutta ja kuolemaa.

Puolivaloilla

Medewissa haisi edelleen pahalta eika swellia ollut nimeksikaan joten P,P&L tulivat saman tien Kutalle. Meidan Lembongganilla ollessamme taalla oli kayty baarissa, harkittu jonkun ladyboyn matkaan lahtemista, uitu kotimatkalla tuntemattomaksi jaaneen hotellin uima-altaassa ja miltei tehty temput porealtaaseen. Kyseisella reissulla Petri oli kylkimyyryynnyt kadulla ja kun Patekin oli raapinut hyttysenpuremaa samalla kadella jolla han saastaa luontoa niin ennen pitkaa molempien jalat markivat cellulitiksen paastya valloilleen.

Laakekuurin 1. paiva.

Laakekuurin 3. paiva. Lauran ja Piian mitta tayttyi ja he palasivat Suomeen.

Toverien houruillessa litispaissaan hotellihuoneessa oma jarjenjuoksunikin on ilmeisesti hidastunut silla olen "surffannut" kohta kaksi viikkoa pelkastaan Kuta Beachilla vaikka olen Balilla. Vaikka hyvat paivat ovat olleet todella vahissa niin silti unohdan seuraavaan kertaan mennessa kaiken katkeruuden silla Kutan rantabreikki on opettavainen spotti. Suurin osa aalloista murtuu yhtenaisena seinamana joten ne surffattavat pitaa osata valikoida tarkasti ja samalla taytyy pitaa aaltovarkaat kurissa. Kaikki hyva kuitenkin loppuu aikanaan ja edessa on paluu toimistolle.

Kaytiin vaha Indois vetaa ja kuvaa sponssimatskuu meidan tiimille.

Perheriita

Lombokin jalkeen tiemme erosivat toviksi kun Petri, Pate ja Laura lahtivat katsastamaan Medewin surffia Balilla kun taas mina ja Piia piipahdimme laheisella Nusa Lembongganilla. Pikkuruisen saaren paaelinkeino on spesiaali merileva josta uutetaan liivatetta ja surffatessa saa olla tarkkana ettei karauta jonkun vedenalaiseen levakasvimaahan ja jaa sinne. Kavin kerran vedessa ja kun aurinkoiset paivatkin olivat kortilla piti keksia jotain rantaelemasta poikkeavaa. Seuranamme meilla oli Lombokilta loytynyt viiden ruotsalaisen rypas ja joku heista oli neuvotellut kahden tunnin kalastusreissun paikallisen kusettajakapteenin kanssa. Vartin jalkeen kalat kavivat minun ja Bjornin vieheisiin kiinni mutta aija ei suostunut pysayttamaan venetta kelataksemme ne sisaan vaan huusi "¡Normal speed, normal speed!" Keskella vilkkainta vesiurheiluvaylaa uistellessa oli vain ajan kysymys milloin joku jyraisi siimamme poikki. Jos joku nakee siella suunnalla kahta snapperia joilla roikkuu 30m siimaa suupielessa niin noukkikoon pois kuleksimasta. Loppuaika pohjakalastettiin eli killuteltiin mustekalan palaa koukun nokassa ja Johanna meinasi tuupata Richardin ja Charlotten yli laidan kun he oikeasti fiilistelivat kyseista lajia. Rannalle palatessamme paikalliset vaan nauroivat.

Seuraavana paivana vaihdoimme kapteeniin joka lupasi keihastaa meille illallisen jos uistellessa ei irtoaisi mitaan. Kynsimme virtaa ja aallokkoa ja virtaista aallokkoa ja pari kertaa tuntui etta se paska halkeaa siihen paikkaan kun aallot loivat voimalla keulaan ja vesi vyoryi sisaan. Saalis: kolme muovipussia. Kapu piti sanansa ja harppuunoi meille illaksi apetta. Mutta kotimatkalla virvelin kela vinkaisi kuin teurastettava sika; kiinni oli ja pysyi. Vedesta nousi yhdeksankiloinen trevally joka illallispoydassa loi Siargaon tonnikalalta tupakan kurkkuun.

Saalistava karhu (Bjorn) tarttuu toimeen vain tarvittaessa.

Lombok II

Kontrasti Kutan kuravesien ja Lombokin autioiden rantojen valilla oli hatkahdyttava. Mielen valtasi kotiinpaluun verrattavissa oleva rauhallisuus jo kun taksi pujotteli ruohokukkuloiden valitse kohti saaren etelarantaa. Kaikki baarimikosta surffikaupan henkilokuntaan muistivat meidat viime kerrasta. Venekapteenimme nauroi edelleen vuoden takaiselle wipeoutillemme ( http://emilqoqo.blogspot.com/2006/04/hyvastit-lombokille.html ). Ensimmaiset paivat Lombok pumppasi isompana kuin olen koskaan nahnyt mutta marjat jaivat poimimatta silla en saanut uudella laudallani kiinni aallon aaltoa. Tuntuman loydyttya korkkasimme pari vahemman surffattua spottia jotka eivat kalpene lainkaan Gerurupukin aaltopyhaton vastaavien rinnalla. Vartin melontamatka rajoittaa ryysista joka on selvasti lisaantynyt viime vuodesta. Asiaa hankaloittaa se etta lisapopulaatio on peraisin Japanista ja kyseisen maan kansalaiset tuovat yhteiskuntansa kilpailumentaliteetin aalloille asti. Heilta ei liikene kunnioitusta etiketille joka jakaa aaltoja kauiten odottamaan joutuneille ja aallon ensimmaisena saaneelle. Japskit kilpailevat aalloista jopa kavereitaan vastaan joten voitte kuvitella mita muille annetaan. Eteen droppaaminen on kaikille osapuolille vaarallista joten keinot ovat vedessa aika vahissa. Lisaksi he katoavat mystisesti astuessaan kuivalle maalle. Hawaijilla heidat kaivettaisiin koloistaan ja vedettaisiin pick upin perassa pitkin rantaa.

Emme yopyneet samassa guest housessa jossa viimeksi vietin kuukauden mutta kavin parina iltana muistelemassa vanhoja ja ottamassa miehesta mittaa scrabblessa. Kyseessa on siis peli jossa on tarkoitus muodostaa englanninkielisia sanoja umpimahkaan valituista kirjaimista. Vastapelureina oli tuttuun tapaan majatalon isanta Made ja lisaksi kaksi jenkkia jotka ensitapaamisen perusteella vaikuttivat Brokeback Mountainin homopariskunnalta. Ensimmaisena iltana toinen heista tosin kieltaytyi pelaamasta silla matkailutoimittajana han koki olevansa liian etuoikeutetussa asemassa. TV-tuottajakaverinsa saatua pahasti turpaan Suomi-Indonesia -akselilta hankin hyppasi toisena iltana kehaan. Kahdella ensimmaisella kierroksella ladoin tauluun sanat 'hate fags' ja naurussa oli pitelemista puolin ja toisin. Kolmannella kierroksella hymy hyytyi poydan toisella puolella kun asettelin kaikki kirjaimeni laudalle parhaaseen mahdolliseen kohtaan ensimmaista kertaa majatalon viisivuotisen historian aikana; yhdeksankertaiset pisteet ja 50 pinnaa bonusta paalle. Edellisena iltana olin tehnyt oman ennatykseni 48 pistetta yhdella sanalla mutta tamankertainen 131 pinnaa oli sen verran raskaasta sarjasta etta peli oli ohi jo ennen kuin se ehti kunnolla alkaakaan. "Taytyy myontaa etta aijat on aika sitkea vastus", totesi Washington Postin toimittaja ja painui pehkuikin. Kaikin puolin onnistunut comeback.

Viimeksi sain pyyhkeita kun Lombokin kuvia ei kuulunut joten tassa hiukan vahinkoa takaisin.

Air Guling nosti pelkokerrointa pykalalla ja kolhi lautaani.

Maui ei ollut parhaimmillaan laskuvedella.

Mawun sopii paremmin uimareille.

Best of Bali

Spottien lukumaarassa Indonesiaa on vaikea lyoda laudalta joten tamanhetkinen olinpaikkamme ei yllattane ketaan. Siargaon tarvikeniukkuuden jalkeen Bali on oiva paikka taydentaa varastoja ja valmistautua tulevaan. Saimme niskaamme pienimuotoisen ripityksen kun myohastyimme tunnin sovitulta illalliselta ja Laura sai minut ja Paten rysan paalta kiinni hipeloidessamme uusia lautojamme heidan parivuoteessaan.

Hymyjen leveydesta paatellen toinen teki hyvat kaupat ja toinen luuli tehneensa.

Balilta ei juuri loydy secret spotteja mutta kokeiltavaa sitakin enemman. Tosin ei talla kertaa. Balilla toimii vuodenajasta riippuen joko ita- tai lansipuoli ja nain kevaalla lansi olisi suotuisa ellei kalanmaksaoljytankkeri olisi ajanut karille Jaavalla. Balin koko lansirannikko loyhkaa kaikkien lasten lempieliksiirilta siina maarin etta on parempi tulla takaisin myohemmin. Mutta minne silla valin? Sinne mista kaikki aikoinaan alkoi.


Puolen jalan korkuinen kalanmaksaswelli on vakava asia.

Filippiinit pakettiin

Alunperin tarkoituksena oli kartoittaa Filippiineja kattavamminkin mutta lopulta koko kuukausi hujahti Siargaolla. Vaikka vuoden alku on taalla huonointa mahdollista surffikautta niin hyvia aaltoja riitti lahes joka paivalle. Kutkuttavaa ajatella olevansa taalla kun kaikki spotit toimivat. Viihtyvyytta lisasivat erittain lampimat paikalliset jotka eivat yrittaneet nyhtaa turistilta jokaista pesoa vaan olivat vilpittomasti avuliaita ja ystavallisia. Toisinkin voisi olla silla heidan silmissaan lankkarit ovat jarjettoman rikkaita. Ihmiset elavat omasta maasta ja meresta, ainoat tyopaikat loytyvat resorteista tai turistien kuskaamisesta mopolla. Majapaikkamme tytot tekevat toita aamuvarhaisesta iltamyohaan ilman vapaapaivia 25 euron tuntipalkalla.

Maan ja tyovoiman ollessa havyttoman halpaa moni ulkomaalainen miettii tontin ostamista ja talon rakentamista paratiisirannan patkalleen. Eihan taalla mitaan tekemista ole jollei surffaa mutta tallaisella maalla on tapana kallistua ja moni haistaa siina kohtaa rahan.


Cloud 9:n laituri ja tuomaritorni.

Koko Cloud 9:n tienoo on jo lansimaisten asuttamaa ja mikali kehitys jatkuu samanlaisena uhkaa uuskolonialismi nielaista tamankin maailmankolkan. Eras aussi tukijoukkoineen puuhaa koulua lankkareiden lapsille ja puolustaa hanketta silla etta jos paikalliselle koululle antaa rahaa kirjoihin niin rehtori menee ja ostaa sian ja grillaa sen koulun pihalla.

Ehka niin, mutta miksi meidan pitaisi saada tuputtaa omaa elamantyyliamme minne haluamme? Kyllahan taalla uskotaan menninkaisiin ja noitiin ja viidakkodiskon katolta aijat kurkkivat naisten vessaan mutta naisia ei alisteta eika taalla kyde aarikeinoihin usuttavaa uskonnollisuutta. Elama on yksinkertaista ja ihmiset ovat onnellisia. Filippiinien 90 miljoonaa ihmista puhuu 70 kielta mutta niissa yhdessakaan ei ole sanaa 'masentuneisuus' tai 'ahdistus'. Ja ainakin Siargaolla ne grillaa pirun hyvin; Tatun kaljakana kohtasi viimein voittajansa (marinadin resepti: soijakastiketta, viinietikkaa, limea,sipulia, valkosipulia ja chilia).


Viime vuonna saamani aallot voi laskea kahden kaden sormilla. Enaa niista ei tarvitse pitaa lukua ja oppimiseen oli hyvat puitteet silla niita olivat jakamassa Filippiinien mestarit miehissa ja naisissa seka miesten juniorimestari. Lempispottini Stimpy's oli viimeisena paivana aivan liian iso (n. kymmenen jalkaa eli kolme metria aallon edesta mitattuna) joten illalla kiirehdimme G-1:een jossa nelja viikkoa sitten aprikoin kumpaan jalkaan se remmi laitetaan. Aurinko ehti laskea kun huutelimme jotta "Viela yks jos se on hyva!" Onnistuu se nakojaan tayden kuun valossakin.


Resorttimme rantaa.

Onneksi olkoon, Ella!

Kunhan saat viela jokusen vuoden lisaa tayteen niin otan sinut mukaan. Sitten kun Kummi-Eno on jo vanha.

Farewell to Owen

Have a good one in the city of hoagies and cheese steaks! I think the next day by afternoon you would have died for one.

Ystavanpaiva

Paikallinen viidakkodisko avaa ovensa joka keskiviikko, perjantai, lauantai ja sunnuntai. Keskiviikkoisin resortissamme kay aikamoinen kuhina kun edellisesta humppaillasta on kulunut perati kolme paivaa ja paikalliset ilmaantuvat rahan tarpeessaan myymaan kaikkea mita irti lahtee. Viime keskiviikkona hintakilpailu oli erityisen aggressiivista silla olihan kyseessa sentaan ystavanpaiva. Maanantaina videokameran hinta oli viela 13 ooo pesoa mutta keskiviikkona kameran, kolmijalan, surffilaudan ja jalkaremmin (harvinaisuus taallapain) pakettihinta oli kymppitonni eli n. 160 euroa. Norjalainen Kenneth osti sen pois kuleksimasta ja illalla kaikki suuntasivat tyytyvaisina diskoon.




Muutaman kotimaanvahvistuksen saapumisen jalkeen Suomi-Norja -miehitys on 8-3 mutta siita huolimatta kaikesta actionista vastaavat paaosin norjalaiset. Diskossa Evan erehtyi vokottelemaan jonkun aussin tyttoystavaa, tuli hanta koipien valissa nukkumaan mutta paatti sitten lahtea yrittamaan uudestaan ja rahinahan siita syntyi. Joku paikallisista hermostui ausseihin siina maarin etta ajoi mopolla taman paalle ja seuraavana aamuna aussit hakeutuivat poliisiasemalle silla he eivat uskaltaneet enaa liikkua ulkosalla. Tietysti krapulaiset norjalaisetkin kutsuttiin neuvonpitoon ja kuunneltuaan aikansa toimiston tuuletinta josta oli laakeri hajonnut he lahtivat ja ostivat uuden tilalle eika kahakkaa tarvinut enaa kasitella sen pidemmalle.

Stimpy's

Pari paivaa kestanyt aallokon puute ajoi meidat vakiospotiltamme hiukan isompiin ympyroihin. Pate oli aikaisemmin kaynyt ottamassa siella muutaman setin paahansa ja olin aika epavarmoissa tunnelmissa kun hyppasin veteen. Aallot eivat siellakaan olleet hirvittavan isoja mutta kapulana rattaissa oli tuulen mukana avomerelta kulkeutunut legioona todella mulkkuja meduusoita (blue bottles). Ennen ensimmaistakaan aaltoa kolme sellaista ehti tarrata kiinni, kokemusta voisi verrata ampiaisen pistoon silla erotuksella etta myrkky kulkeutuu imusolmukkeisiin ja alkaa vahan ajan paasta korventamaan kainalossa/nivusessa. Ajattelin etta en anna niiden pilata tata vaikka olo oli aika epamiellyttava ja kuinka ollakaan olin kertaalleen taydellisesti sijoittuneena kun Etienne huusi 'Go go!', meloin minka kasista lahti ja yhtakkia edessani avautui levea alamaki. Meduusoita paennut jengi vaan tuuletti veneessa. Elamani aalto. Sain sittemmin kolme pistosta lisaa ja kotimatkalla piti seisoa kun nivuseen sattu ihan toden teolla. Onneksi en ole myrkylle allerginen kuten Pate jonka kadet olivat seuraavana paivana kuin sadan hyttysen syomat.

Etienne on viimeisen parin vuosikymmenen aikana kiertanyt lahes kaikki kuviteltavissa olevat surffikohteet ja ilmeisesti Siargaon aalloissa oli ollut tahan saakka jotain vikaa silla han oli aksyillyt viikon putkeen ja siina sivussa muun muassa haukkunut lautani pystyyn. Talla kertaa vedesta nousi kuitenkin hymyileva ranskalainen joka totesi etta 'Kylla kannatti vaikka sattuu niin saatanasti!'. Se taisi olla oikeasti hyva aalto.

Vapaapaiva Filippiineilla

Surffaus on sen verran saaolosuhteille herkka harrastus etta joka paiva veteen ei kannata menna. Eraana valipaivana kiersimme saarta muun vesiurheilun perassa ja ensimmaisena kohteena oli hammastyttava luonnonuima-allas hyppytornin kera.


Petri kepittaa vasemmalla.



Rengon susi.


Vesiputoukselta sai vahan lisaa korkeutta, tosin pohja tuli liian nopeasti vastaan. "Up in the ass of Qoqo!" ( http://www.youtube.com/watch?v=wqQhQSbe6fw )