Eedenista itaan

Phuketiin saavuttuamme tuli heitettya vaivihkaa tuhlausvaihde silmaan. Liian lyhyella varoitusajalla keksitylla neljan paivan sukellussafarilla oli enaa VIP-hytteja jaljella ja kun kyseessa oli kuulemma Thaimaan vesien komein ja isoimman sukelluskannen omaava alus (Queen Scuba) niin lompakkoon syntynyt lovi oli sen mukainen. Retken paakohde oli Similanin saariryhma, jolla ei suotta ole maine maailmanluokan sukelluskohteena. Saaria suojellaan niin vimmalla etta edes eraan saaren omistava Prinsessa ei saa astua sen kamaralle.


Reissun porvarillisesta vivahteesta huolimatta aluksella vallitsi spartalainen kuri. Oveen ryskytettiin klo 6.15 mutta armeijan kaytannoista poiketen ei ponkaistu aamulenkille vaan lanteille lyotiin lyijypainot ja tuupattiin mereen. Pian seistiin Elephant Headin valtavien graniittilohkareiden kupeessa 30 metrissa korkeassa polviasennossa laskemassa paassalaskuja ja pisteiden maaraa muovilapyskalla. Valitettavasti en huomannut muita typpinarkoosin oireita kuin etta unohdin oman nimeni.


Valiin mahtui kaksi dyykkia joiden aikana kytattiin mantoja (ei nakynyt) ja leopardihaita ennen kuin koitti paivan viimeinen, leppoisaksi kaavailtu auringonlaskusukellus.


Jussin rakkaus kaikkia moottorivehkeita kohtaan palkittiin ruhtinaallisesti silla han suoritti juuri talla sukelluksella Advanced Open Water Diver -kurssiin valitsemansa sukellusskootteriajelun. Pinnan alla odotti nimittain havyton vastavirta. Potkimme Timpan kanssa minka paanjyskytykselta kykenimme, hengastyminen letku suussa kun ei ole mikaan miellyttavin olotila. Hatutusta nostatti Jussin skootterin sirina satakiloisen karjun painellessa ympariinsa kuin nuori hirvi.


Kokeneen oppaamme kaskysta uimme aivan pohjan tuntumassa ja paasimme eteenpain 5cm per potku, mutta naapuriryhmassa meno oli vielakin verkkaisempaa. Jani roikkui hyperventilaation partaalla ja ripulia pidatellen korallissa, Pancho puolestaan Jussin rapyloissa. Karvainen merikapteeni oli jo liikaa skootterin tyontovoimalle ja vesimopon huutaessa leipaa Panchon paassa kypsyi ajatus rapyloiden ripustamisesta narikkaan pysyvasti. Kohtalo ja ironia tapaavat lyoda katta ja sitten yhdessa lyotya, silla ylos tullessa "Nahda merikilpikonna ja kuolla"-Pancho loysi pinnalta konnan. Kuolleen.

(kuvassa: Pancho houkuttelee kilpikonnia)

Kaikki kaantyi lopulta parhain pain kun tulevina paivina nakyvyys Richelieu Rockin jattilaisakvaariossa oli mita parhain ja Panchokin bongasi kilpikonnansa Koh Bonilla. 13 sukelluksen myota sukelluskokemukseni yli kolminkertaistui ja paivitin luokitukseni siina sivussa pykalaa ylemmaksi.


Phuketin yossa oli reissun paatteeksi melko nuutunutta porukkaa, ainoastaan Rovaniemen Rypsioljykeisari Janilla (nimi muutettu) riitti virtaa viela seitseman aikaan aamulla kun han hotellihuoneeseen palatessaan yritti Jussilta saamansa Kamagran voimin koyria 20kg sukellusvarustekassia. Herattyaan poika ihmetteli mita kassi teki nurinpain keskella lattiaa. Ei muuta kuin kassi takaisin hyllylle ja apteekkiin hakemaan tukkupakkaus kyseista rohtoa.

(Arvaa mita kuvassa nakyvassa apteekin muovipussissa on)

Painekammiohoito on pelastanut lukemattomia sukeltajantaudin saaneita mutta jos sinne joutuu Rovaniemen miehen kanssa niin kunnon typpipollyissa on vaarana etta kuolee nauruun. Jos taas paadyt hanen kanssaan treffeille niin suupielet saattavat kaantya toiseen suuntaan kun poskisuudelman sijasta saatkin paperikaaron jossa on Rovaniemen Karjujen Illan unisex-painisessioiden tuoksinassa rypsioljyssa ryvettyneet kalsarit. Kateeksi ei kay myoskaan kaverin soluasunnon uusia kamppiksia jotka sohvaa sisaan kantaessaan loysivat juuri tajuntansa takaisin saaneen isannan ja rypsioljya lainehtivan keittion lattian. Tahan saakka luulin etta Juoppohullun paivakirja on fiktiota.