Tuuli kaantyy

Ylitin paivantasaajan viikkoa suunniteltua aikaisemmin mika oli pieni riski silla yleensa maaliskuu on viela sadekautta koko Indonesiassa. Kaikista matkakohteistani juuri tama heratti eniten huolta laheisissani mutta kuivana pysyminen ei liene ollut niista merkittavin.Viime vuosina Indoja koskeva uutisointi on ollut vahemman mairittelevaa; Ita-Timor, SARS-epidemia, tsunami ja Banda Acehin levottomuudet. USAn aloittama terrorismin vastainen sota pulttasi monet islaminuskoiset valtiot 'pahan akselin' jatkeeksi. Suomesta lahtiessani Indonesia oli yhta kuin lintuinfluenssa. Vakavin turismin kokema takaisku oli kuitenkin vuoden 2002 Balin pommi-iskut. Indonesia tyhjeni turisteista parissa paivassa ja Balilla 80% ihmisista menetti toimeentulonsa. Sittemmin lansimaat ovat antaneet toistuvia kehoituksia valttaa turhaa matkustamista Indonesiaan ja balilaiset kyselevat miksi New York, Madrid ja Lontoo ovat valttyneet vastaavilta varoituksilta. Lintuinfluenssa on tappanut Indonesiassa kolmen viime vuoden aikana n. 60 ihmista mika Suomen vakilukuun suhteutettuna tarkoittaisi 1,3 kuollutta suomalaista. Tartuntavaaraa ei ole jos syotava lintu on hyvin kypsennetty ja jos matkailijalla on yhtaan jarkea paassa niin han valttaa turhia vierailuja kanaloihin ja lintutoreille. En vaita etta Indonesia olisi yhta turvallinen kuin koti-Suomi mutta asiat pitaisi nahda oikeassa mittasuhteessa.

Vietin Balilla vain yhden yon jatkolentoa odotellessa joten en pysty sanomaan muuta kuin etta hiljaista on. Eihan nyt mikaan sesonki ole, mutta ottaen huomioon Balin maineen Kaakkois-Aasian Gran Canariana ollaan kaukana pommi-iskuja edeltaneista turistimaarista. Paikoitellen se on varmaan ihan hyva asia mutta Kutalla (jossa pommit rajahtivat) paikallisten apeus on selvasti aistittavissa. Katukauppiaiden myyntiyritykset ovat anovia ja alistuneita ja majapaikkani jokainen tyontekija tuli vuorollaan kiittamaan etta yovyin juuri heilla. Suunta on kuitenkin ylospain.

Tarkalleen ottaen tuuli puhaltaa Etelamantereelta ja aalloilla on neljasosa maapallon ymparysmitasta aikaa kerata voimia ennenkuin ne murtuvat Indonesian saarten etelarannikolla. Bali on tunnettu loistavista surffispoteistaan mika tarkoittaa etta aloittelijoiden on parasta kiertaa ne kaukaa. Suuntasinkin helpomman surffin toivossa naapurisaari Lombokille. Suoritin pesukoneen peruskurssin aikanaan San Diegossa joten talla kertaa ei enaa tarvinut nostella simmareita puolisaaresta tai kaivella hiekkaa jokaisesta ruumiinaukosta. Menopelina oli aloittelijoiden ponttoonilankku jolla tumpelompikin seisoo ensimmaisen session aikana. Pari ensimmaista vetoa meni viela hyvavoimaisena mutta pian pulssi alkoi nousta ja hengitys tihentya. Rannalle ei paassyt lepaamaan silla se oli liian kaukana (paikalle pitaa tulla veneella) joten haukoin henkea vatsallani maaten laudan painaessa palleaa ja toista poskea (niska oli jo krampissa paa pystyssa palyilysta). Ennen pitkaa kadet eivat enaa nousseet pinnan ylapuolelle ja taistellessani takaisin veneelle koiraa meloen mieleen palautui ensimmainen lumilauta"oppitunti" kun konttasin tasannetta itku kurkussa kaaduttuani toistakymmenta kertaa samalle pakaralle (Markku, Timppa ja Tuomo veivat minut ja Jarin Rukan pisimpaan rinteeseen ja sanoivat etta nahdaan alhaalla).

Tulevat paivat vietan melontaharjoituksissa, taalla siihen on loistavat puitteet silla kaytettavissani on kolme puolikilometrista lahtea joiden rannoilla ei ole ristin sielua nauramassa rapikoinnilleni. Balin tapahtumat heijastuivat taysimittaisina myos Lombokille ja talla hetkella alueen kymmenessa hotellissa/majatalossa on yhteensa n. 40 turistia. Olen majapaikkani ainoa asiakas joten omistajalla on aikaa palvella ja kuskata minua kauemmaksikin. Sadekauden jaljilta saari on kauttaaltaan vihrea ja ruohokumpujen keskella sukkuloidessa tuntuu kuin ajaisi mopolla Hobittilassa. Vaikka surffi ei ottaisikaan tuulta alleen niin aivan heti en ole kiirehtimassa eteenpain.