Viiden paivan minisadekauden jalkeen viimeinen paivani Lombokilla valkeni aran auringonpaisteen merkeissa. Vesi oli korkealla joten vakiospottimme (Inside) sijasta kapteeni suositteli hiukan isommista alloista tunnettua Outsidea. Aallot eivat nayttaneet liian isoilta joten Lauran varoituksen sanat kaikuivat kuuroille korville ja nelja sallia meloi sekaan (mina, Pate ja kaksi Hawaijilla ja Australiassa pelikentan saannot oppinutta itavaltalaiskanuunaa). Ensimmaisen puolen tunnin aikana joku taisi saada aallon ennen kuin pajatso tyhjeni. Aluksi en tajunnut saapuvan setin kokoa ja yritin kauhoa ensimmaiseen aaltoon. Seuraavan tullessa vain syvaan henkea ja Herran haltuun, murtuvan kaksimetrisen neckbreakerin alla ei ole ateisteja. Veneessa Pate vertasi myllytysta muuntajan katolta hyppaamiseen (WTF?), tosin talla kertaa kenenkaan kantapaa ei haljennut. Vaihdoimme suosiolla spottia ja siella seisoin ammatilaisurani pienimman aallon joten keskiarvona paiva oli peruskauraa.
Alunperin tulin Lombokille viikoksi mutta nyt niita on kulunut liki nelja. Madventuresinsa tuntevien ei liene vaikea arvata minne suuntaan seuraavaksi.
Kiitos kaikille kommentteja ja sahkopostia lahettaneille, yritan valttaa blogin muuttumista pelkaksi surffipaivakirjaksi ja pitaa mielenkiintoanne ylla jatkossakin.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment