Pari paivaa kestanyt aallokon puute ajoi meidat vakiospotiltamme hiukan isompiin ympyroihin. Pate oli aikaisemmin kaynyt ottamassa siella muutaman setin paahansa ja olin aika epavarmoissa tunnelmissa kun hyppasin veteen. Aallot eivat siellakaan olleet hirvittavan isoja mutta kapulana rattaissa oli tuulen mukana avomerelta kulkeutunut legioona todella mulkkuja meduusoita (blue bottles). Ennen ensimmaistakaan aaltoa kolme sellaista ehti tarrata kiinni, kokemusta voisi verrata ampiaisen pistoon silla erotuksella etta myrkky kulkeutuu imusolmukkeisiin ja alkaa vahan ajan paasta korventamaan kainalossa/nivusessa. Ajattelin etta en anna niiden pilata tata vaikka olo oli aika epamiellyttava ja kuinka ollakaan olin kertaalleen taydellisesti sijoittuneena kun Etienne huusi 'Go go!', meloin minka kasista lahti ja yhtakkia edessani avautui levea alamaki. Meduusoita paennut jengi vaan tuuletti veneessa. Elamani aalto. Sain sittemmin kolme pistosta lisaa ja kotimatkalla piti seisoa kun nivuseen sattu ihan toden teolla. Onneksi en ole myrkylle allerginen kuten Pate jonka kadet olivat seuraavana paivana kuin sadan hyttysen syomat.
Etienne on viimeisen parin vuosikymmenen aikana kiertanyt lahes kaikki kuviteltavissa olevat surffikohteet ja ilmeisesti Siargaon aalloissa oli ollut tahan saakka jotain vikaa silla han oli aksyillyt viikon putkeen ja siina sivussa muun muassa haukkunut lautani pystyyn. Talla kertaa vedesta nousi kuitenkin hymyileva ranskalainen joka totesi etta 'Kylla kannatti vaikka sattuu niin saatanasti!'. Se taisi olla oikeasti hyva aalto.
No comments:
Post a Comment