Poissaollessamme tuuli oli laantunut ja ensimmäistä kertaa Penichessä tarkeni ilman että tarvitsi ajaa lämmittelykierroksia Punton lämppäri täysillä märkäpuvut päällä. Tubos oli edelleen liian pieni joten jäljellä olevat kaksi päivää kynsimme jo hiukan tutuksi tullutta Balealia. Kyseessä on melko haastava aalto ja yhtä lukuunottamatta kaikki kyytini olivat lyhyitä pyrähdyksiä. Katselimme ihmeissämme kun paikalliset ottivat takuuvarmasti sulkeutuvilta näyttäviä aaltoja ja painelivat niitä vauhdilla kymmeniä metrejä. Viimeisenä päivänä missasin yhden todella hyvän kun viime hetkellä pupu meni pöksyyn luullessani sen sortuvan niskaan. Koko päivänä en lopulta saanut yhtään aaltoa vaikka yritin kaikista mahdollisista suunnista. Pate ymmärsi lopettaa ajoissa, itse olin rantaan päästyäni henkisesti ja fyysisesti aivan tyhjä.
Olemme vielä arkoja ja taitamattomia, mutta jonain päivänä meidän päivämme vielä koittaa.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment