Puerto Escondido

"Puerto Escondido, one of the best beachbreaks in the world, is a vicious, huge and spectacular barrel that breaks almost straight onto the shore with Hawaiian-style power. Frequent tropical stroms and hurricanes pass by this coast in the summer time and thanks to deep water trench just offshore, the strong swells that they produce hit the shore with little loss in size or power." Esko on ymmarrettavasti yksi niista aalloista joihin meilla ei ole asiaa ja rannan toisessa paassa breikkaava iisimpi La Punta on nain talvella usein liian pieni. Kyseisen aallon lahtoalue on point breakille tyypilliset parikymmenta metria ja kun siella viela paivysti arviolta 40-70 vuotias alaskalainen lonkkarimies (aka. Platinakettu, Silver Fox, Harmaakarhu) joka vei kaikki aallot, ryosti loput ja viela vittuili muille aalloista joita he eivat saaneet, oli vitsit viikon jalkeen vahissa.

La Punta.

Yhden paivan vietimme Paten kanssa syoden cevichea joka oli yllattavan hyvaa (joskin tomaattista) nain kaukana Perusta. Raaka kala meni aivan kivuitta mutta Montezuma kosti viimeisena iltana enchiladojen muodossa. Muut olivat viela kaatamassa kesken jaanytta Coronaani majatalon kissan ruokakuppiin kun lennatin enchiladani ulos ja Pate paskoi ja oksensi koko yon. Seuraavana paivana oli edessa 8+7 tunnin dosamatka pohjoiseen (Zihuatanejo) ja Imodiumin ja Gatoraden voimin paasimme ilman lisavahinkoja perille vaikka ensimmaisessa bussissa ei ollut vessaa.

Paastyamme ulos taksista tormasimme yllattaen koko Guerreron osavaltion rasittavimpaan kaveriin, surffikaupan pitaja Papaan. Jamppa saati meille huoneen anoppinsa talosta ja lahdimme rantaan aamupalalle. Kadulla tuli kameleita vastaan autolla ja lahti naytti Lemmenlaivan parkkipaikalta; sirkus oli tullut kaupunkiin kahdella rintamalla. Huomenna olemme jo Tronconesissa 25km pohjoisempana.

Isoisat vertailevat ranchiensa kokoa ja rusketuksensa syvyytta Norwegian Starin hymyillessa taustalla.