Korjattakoon tässä yhteydessä yleinen harhakuvitelma että hyvä surffi vaatii tuulisen kelin. Tuulta tarvitaan, mutta kaukana itse rannikosta. Pohjoisella Tyynellämerellä riehuvat massiiviset myrskyt synnyttävät aaltoja ja mitä kauemmin aalto on tuulen vaikutuksen alaisena sitä isommaksi se kasvaa. Matkatessaan syvän valtameren halki aaltorintama siistiytyy useita aaltoja kattaviksi seteiksi joiden syntymekanismia ei täysin tunneta. Oahu sijaitsee tarpeeksi kaukana näistä myrkyistä jotta aallot tulevat siisteinä setteinä mutta myös riittävän lähellä että ne eivät menetä voimaansa matkatessaan määränpäähänsä. Lopputuloksena on raakaa pohjoisen Tyynenmeren voimaa. Voimaa, josta maailman parhaat tulevat ottamaan mittaa talvella. Heidän perässään tulevat valokuvaajat, lehdistö, muut lajista kiinnostuneet, bikineihin pukeutuneet naispuoliset fanit ja bikineihin pukeutuneista naispuolisista faneista kiinnostuneet miehet. Sirkus on valmis.
USA:n kallein ruokakauppa ja erikoisimman maineen omaava Starbucks rinta rinnan. Playboy rankkasi ko. kahvilan parhaimmaksi paikaksi iskeä kuuluisuus/kuuma kinkku. Kahvilan pieni koko yhdistettynä yllämainittuun väenpaljouteen selittää kontaktien runsauden.
Paitsi että seitsemän mailin pätkältä löytyy n. 30 nimettyä spottia (joista suurin osa maailmanluokan aaltoja) niin niille pääsy ei voisi olla helpompaa. Kamemaheha Highway kulkee viidenkymmenen metrin päässä rannasta joten riittää että parkkeeraa autonsa ja meloo ulos. Surffaus onkin sitten toinen juttu. Varsinkin talvella pitää pystyä käsittelemään itse aallon lisäksi viisikymmentä parasta kaveriasi ja muutama paikallinen jotka eivät välttämättä ole niin hyviä ystäviäsi tuhannen surffarin tungettua heidän takapihalleen. Kaikesta hulabaloosta huolimatta itse surffaus on pääosassa joten seuraavassa katsaus spotteihin joiden ansiosta North Shore on surffauksen Mekka.
Paitsi että seitsemän mailin pätkältä löytyy n. 30 nimettyä spottia (joista suurin osa maailmanluokan aaltoja) niin niille pääsy ei voisi olla helpompaa. Kamemaheha Highway kulkee viidenkymmenen metrin päässä rannasta joten riittää että parkkeeraa autonsa ja meloo ulos. Surffaus onkin sitten toinen juttu. Varsinkin talvella pitää pystyä käsittelemään itse aallon lisäksi viisikymmentä parasta kaveriasi ja muutama paikallinen jotka eivät välttämättä ole niin hyviä ystäviäsi tuhannen surffarin tungettua heidän takapihalleen. Kaikesta hulabaloosta huolimatta itse surffaus on pääosassa joten seuraavassa katsaus spotteihin joiden ansiosta North Shore on surffauksen Mekka.
Sunset Beach. Ensimmäiset nykyajan surffarit löysivät North Shoren 1940-luvulla. Nykyäänkin se on varsin pieni yhteisö mutta tuolloin se oli 'Kuin olisi saapunut kuun pimeälle puolelle'. Pätkä rannikkoa loputtomien ananasviljelmien takana, ei ristin sielua missään, vain massiivisia aaltoja ja tarinoita meren viemistä ihmisistä. On ymmärrettävää että North Shorea ei valloitettu päivässä mutta ensimmäiset valokuvat jotka kantautuivat 50-luvulla Kaliforniaan olivat peräisin nimenomaan täältä. Aikanaan Sunset oli North Shoren tulokkaiden kiirastuli ja aalto jonka vain suurimmat nimet hanskasivat. Sittemmin Sunset Beach on toiminut estradina Duke Classicille ja Smirnoff World Prolle jotka lukeutuvat kaikkien aikojen kuuluisimpien surffikilpailujen top-4:een ja joista jälkimmäinen oli vuosina 1970-75 käytännössä MM-tittelikilpailu.
Sunset Beach. Kuvanottopäivänä melko pieni mutta talvella kestää n. 15 jalkaa sulkeutumatta.
Vaikka Sunset ei enää olekaan North Shoren kruununjalokivi niin se on edelleen vaikuttava ja armoton aalto. Otin itsekin ensikosketukseni North Shoren surffiin täällä enkä ole missään muualla nähnyt yhtä läskejä aaltoja. Suurin osa niistä oli liian isoja minulle (n. 7 jalan swelli) ja varsinkin siinä yhdessä joka räjähti 2 metrin päässä edessäni sain tuta miksi täkäläisiä aaltoja pidetään raskaimpina mitä löytyy.
Banzai Pipeline. Paras, kaunein, ontoin, armottomin. Pipelinen ontot barrelit on ladattu täyteen superlatiiveja. 10 metriä Banzai Beachin vesirajasta breikkaa maailman kuvatuin aalto ja North Shoreen liittyvä sanonta 'It can make or break a surfer' ei voisi olla enemmän totta täällä.
Second reef Pipe.
Kokonaisia uria on käynnistynyt ja loppunut täällä. Vaikka ryysis on hyvänä päivänä naurettava niin toisinaan rannalla on vielä enemmän valokuvaajia. Päivän aallon saava on lähellä sponsorisopimusta joltain surffivaate- tai lautamerkiltä, tosin kyseisen tittelin kaappaava on todennäköisesti jo kiinnitetty jonnekin. Pipeline on helpon pääsynsä, rannan läheisyyden ja näyttävyytensä takia ihanteellinen paikka järjestää surffikilpailu. Talvikauden käynnistävän ja MM-kiertueen päättävän Pipe Mastersin voittajasta tulee kuolematon.
"Mr. Pipeline" Gerry Lopezin entinen talo Pipelinen edustalla. Nykyään Volcom House.
Maineella ja kunnialla on hintansa ja polvenkorkuiseen veteen tappuraisen laavakivipohjan päälle breikkaava Pipe on vaatinut enemmän ihmishenkiä kuin mikään muu aalto. Viimeisin uhri oli 16.3. menehtynyt bodyboardaaja Joshua Nakata. Jokainen joka on kokeillut surffausta on myös kokenut pelkoa ja siitä syystä niitä jotka perääntyvät liian kovan haasteen edessä ei pidetä pelkureina vaan järkevinä. Selvittyään Pipen wipeoutista 150 päälakeen ommelulla tikillä ja muutamalla menetetyllä hampaalla North Shorella kasvanut 17-vuotias Jack Johnson suuntasi surffiammattilaisuuden sijaan musiikin pariin.
Pipeline on kiehtonut ihmisiä jo 50 vuotta ja tuskin mikään muu aalto maailmassa tulee koskaan nousemaan samaan asemaan sen kanssa. Paras, kaunein, vaarallisin. Ja kirjaimellisesti keskellä kaikkein pyhintä surffirannikoa. Graalin maljalla riittää tavoittelijoita.
Pipeline eilen:
ja tänään:
Waimea Bay. Waimea Bay oli alkuperäisille havaijilaisille pyhä paikka ja Oahun ylipapin temppeli sijaitsi lahtea ympäröivien kallioiden laella.
Tänä päivänä siitä on enää rauniot jäljellä mutta havaijilainen mana elää Waimea Bayssa edelleen vahvana ja syy miksi siihen liittyy niin paljon tarinoita piilee aalloissa jotka vyöryvät sinne talven massiivisten swellien aikana. Kun aallonkorkeus avomerellä ylittää 20 jalkaa niin koko muu North Shore peittyy valkokuohuihin mutta Waimea Bay pysyy vielä auki. Siitä syystä se näytteli niin merkittävää osaa kun todella isoja aaltojen alettiin valloittaa 50- ja 60-luvuilla. Havaijilla aaltojen koko saattaa hypätä kahdesta jalasta kahteenkymmeneen muutamassa tunnissa ja 1943 tällainen swelli yllätti Woody Brownen ja Dickie Crossin Sunset Beachilla. Valtavien aaltojen tuoman veden paetessa takaisin avomerelle syntyi niin kova virtaus he eivät päässeet takaisin rantaan joten he päättivät meloa Waimeaan jonka he tiesivät pysyvän auki. Sinne päästyään 25 jalan setti yllätti heidät ja Woody huuhtoutui lopulta rantaan mutta Dickie Cross katosi jäljettömiin (Waimea Bayn nykyinen hengenpelastaja kertoi että Woody Brown kuoli 96-vuoden iässä neljä päivää ennen saapumistani). Siitä lähtien Waimea Bayta pidettiin kirottuna aina vuoteen 1957 saakka jolloin ensimmäiset uskalikot surffasivat sitä isona päivänä.
Waimea Bay oli se paikka jossa piti suoriutua jos halusi tunnustusta isojen aaltojen surffaajana. Se oli aikana ennen jalkaremmejä, hengenpelastajia, vesiskoottereita ja pelastushelikoptereita jotka nykyään poimivat turvaan pulaan joutuneet surffaajat. Tuolloin jos menetti lautansa piti uida takaisin rantaan läpi vihamielisimmän shorebreikin mitä löytyy -mikäli selvisi murtuvan aallon tarjoamasta 20 sekunnin pyörityksestä veden alla.
Waimea Bay shorebreak. Copyright Tim McKenna.
Waimea Bay tarjoaa olosuhteita joissa syntyy legendoja. Kaikki isojen aaltojen pioneerit hankkivat kannuksensa täällä mutta yksi oli ylitse muiden. Eddie Aikau oli aikansa kuuluisin lajissaan ja myös Waimea Bayn ensimmäinen hengenpelastaja. Hänen vaikuttavassa elämässään ja myyttisessä kuolemassaan kiteytyi koko havaijilaisuus. Hänen muistokseen Waimea Bayssa pidetään joka talvi epätavallisin isojen aaltojen kilpailu -mikäli olosuhteet sen sallivat. Sääntöjen mukaan aaltojen korkeuden tulee olla koko kilpailupäivän 20 jalkaa havaijilaisen mittakaavan mukaan eli takaa päin mitattuna. Käytännössä tämä tarkoittaa 40 jalkaa korkeita aaltoja edestä päin. 23-vuotisen historiansa kilpailu on pidetty vain seitsemän kertaa.
Eddien muistomerkki.
Who was Eddie and why did he go? Tsekkaa täältä:
No comments:
Post a Comment