MM-kisahankkeemme kariuduttua huonoon arpaonneen minulla ei ollut kiiretta Eurooppaan ja Tongan surffiskenen osoittauduttua olemattomaksi paatin tsekata tilanteen Fijilla. Pelin henki: spotit ovat matalia riuttoja joille paasee kalliilla venekyydilla tai majoittumalla lahemmaksi viela kalliimpaan resorttiin. Ne ovat oikeasti kalliita silla Fiji on haamatkalaisten suuressa suosiossa ja rakkauden sokeuttamat kyyhkylaiset eivat juurikaan rahojensa peraan katsele. Lisaksi monet spotit ovat jonkun resortin "omistuksessa" ja ulkopuolisilla ei ole niihin asiaa. Valitsin vahiten huonolta vaikuttavan vaihtoehdon, tosin sekin on globalsurfing.com:in 'places not to go' -listalla. 32 eurolla sain itselleni dormitorion ja kolme ateriaa paivassa.
Ensimmaisella reissulla oli rahanahneen omistajan (venekyyti 17e/hlo) mukaan tiedossa 'pienia hupiaaltoja'. Eivat ne kovin isoja olleet mutta ne nousivat kuin tyhjasta ja murtuessaan roiskuivat pitkalle taaksekinpain. Ensimmaista (ja viimeista) aaltoa yrittaessani heitin pari vedenalaista kuperkeikkaa ja riuttakenkien ja jalkaremmin tarranauhat aukesivat. Lauta loytyi 50m paasta mutta toisen buutsin elinika jai yhden aallon mittaiseksi. Seurueemme muut jasenet olivat surffanneet 15-40 vuotta joten tyydyin vain katselemaan kun kaverit vetivat. A soldier who walks away lives to fight another day. Myohemmin kuulin etta spotti kantoi nimea Pipe, ts. se on nimetty Hawaijin legendaarisen Pipelinen mukaan. Eraan surffijulkaisun Hawaijin-oppaan ensimmainen neuvo oli "Don't surf Pipe".
Resorttiin saapui kuusi kolmi-nelikymppista naista jotka olivat ostaneet kukin palan maata joltain Fijin saarelta. Kyllastyttyani mestan rahastusmentaliteettiin ja viikon kestaneeseen sateeseen lahdin Kalifornian ja Hawaijin tyttojen matkaan. Majoituimme muutamaksi yoksi kiinteistovalittajamiljonaarin taloon ja yhden paivan istuin kavaringissa eraan kylan varainkeruujuhlassa. Kava on kuravedelta maistuva seurustelujuoma joka suurina maarina nautittuna tekee uneliaaksi. Ei yokastelijoille. Kolmantena paivana heimomme oli hajota emantien lahtiessa tutustumaan maatilkkuihinsa mutta ilmeisesti heilla oli enemman hilloa kuin harkintakykya silla vain kaksi oli varannut lennon etukateen. Rannallehan he jaivat joten sain heista seuraa viela sunnuntain viettoonkin. Elizabeth on San Diegon Four Seasonsin ravintolapaallikko ja han halusi valttamatta tarjota kaikki ateriat silla omien sanojensa mukaan han tienaa enemman kuin kukaan meista. Soin sitten kuin elain valmistautuessani 32 tunnin lentosessioon.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment