Nexpa II

Blogi on viettanyt muutaman viikon hiljaiseloa silla elama Nexpassa on rullannut ilman sen suurempia mullistuksia. Alue on Meksikon huumekaupan ydinalueita ja aikanaan rannoilla on kayty tulitaisteluitakin mutta ainoa meidan silmiimme kantautunut todiste on rannalta loytynyt sanomalehtinyytti taynna valkoista jauhetta. Emme tosin uskaltautuneet lyomaan silla rahoiksi. Seuraavana iltana paasimme todistamaan viela harvinaisempaa tapahtumaa kun parikymmenta vastakuoriutunutta merikilpikonnanpoikasta ryomi esiin hiekasta. Ne suuntaavat vaistomaisesti valoa kohti, mika kolmekymmenta vuotta sitten kun niiden emo kuoriutui talla samalla rannalla, tarkoitti merta. Nykyaan mokkien valaistus on monin verroin kuunsiltaa kirkkaampi ja pikkukonnien kompassi meni pahasti sekaisin.

Haalimme ne saaviin ja veimme ne vesirajaan mutta ne lahtivat itsepaisesti sisamaata kohti. Lopulta Chris viskasi ne veteen ja ne saivat samantien tuta milta kunnon shorebreikki tuntuu. Ilmeisesti kaikki eloonjaaneet tunsivat olonsa kotoisaksi silla yksikaan ei ryominyt hanta koipien valissa takaisin.

Normaalisti tammikuu on taallapain niukkaa aikaa aaltojen kannalta mutta meita onnisti silla hyvaa swellia riitti kolme viikkoa putkeen. Eilen ja toissapaivana aalto oli niin pienta etta se murtui tarpeeksi lahella rantaa ja saimme muutaman otoksen.


Pacon tyylinayte.


Qoqo yrittaa saada aallon nayttamaan isommalta mita se oikeasti on.

Nexpa viihdytti meita kuukauden paivat ja enemmankin olisi mennyt helposti mutta paatos jatkaa eteenpain piti tehda jossain vaiheessa ja ajoitus osui jotakuinkin kohdalleen silla meri on talla hetkella taysin tasainen. Lisaksi maissiletut riisilla ja pavuilla alkaa pikkuhiljaa tokkia eika kunnon lihaakaan ole saatavilla. Kauempaa Vali-Amerikasta on kantautunut huhuja perulaisesta ceviche-taikurista ja irlantilaisesta sushi-kokista.


Nobelin rauhanpalkinto sille joka keksi raahata sangyn terassille.