Santa Catalina

Panaman rannikoita murjovat kaksi valtamerta takaavat sen etta surffispoteista ei ole pulaa mutta teiden puutteen vuoksi paasy niille on haastavaa. Jouduimme skippaamaan pitkat patkat perimatiedon mukaan hedelmallista rantaviivaa ja paadyimme Panaman Tyynenmeren puolen surffipaa"kaupunkiin", Santa Catalinan kylaan.

Kylanraitti ja kanakoju.

Varsinainen surffikausi on taalla huhtikuusta lokakuuhun joten paabreikki oli viela inhimillisen kokoinen mutta kieltamatta ruuhkainen. Kevaalla vuorovesivaihtelu on Panamassa parhaimmillaan kuusi metria joten monilla spoteilla voi surffata vain parin tunnin ikkunan aikana.

Low and high.

Paikalliset luonnollisesti dominoivat aaltoa ja muiden gringojen droppaillessa harskisti toistensa eteen meille jai lahinna raappeita. Kylasta pitaa viela kavella spoteille 20 minuuttia auringossa joten Santa Catalina ei kivunnut suosikkikohteidemme joukkoon.

Surfdawg seurasi meita koko matkan aallolle, vahti kamojamme surffatessamme ja saattoi takaisin kotiin.

Red snapper ja puolikas hai viettavat siestaa kylanraitilla.

Ruokapuolesta ei sen sijaan ole kuin hyvaa sanottavaa. Tarinan mukaan 'Panama' tarkoittaa alkuperaisasukkaiden kielessa kalojen runsautta. Siina varmasti syy miksi maailmaa kiertava irlantilainen sushi-kokki oli tana talvena suunnannut perheineen Panamaan. Ihmetys oli suuri kun han kuuli maineensa kiirineen kahden kuukauden paikallaanolon jalkeen Meksikoon saakka. Ei tosin syytta; kuvan lautanen maksoi 15 dollaria ja maku oli enemman kuin kohdallaan joka ilta. Tsek.

Paco pyydysti rotikan.

Tervetta surffaritoimintaa hakevista naisista ei ole koskaan pulaa.