Pavones, Costa Rica. Yksi maailman pisimmista vasureista tarvitsee ison swellin venyakseen tayteen mittaansa (n. 800m) ja perille paastyamme rannalla oli taysi rahina paalla. Ymmarrettavasti moni muukin oli pannut lisaantyneen aaltoaktiviteetin merkille ja vedessa kykki koko ajan viitisenkymmenta henkea. Paikalliset ynna muut suoritusvarmimmat kyttasivat pointilla line-upin vasemmassa laidassa ison kalan toivossa ja muut ottivat aaltoja
jotka olivat liian pienia jaksaakseen yhtamittaisesti sulkeutumatta loppuun saakka. Vuoden ensimmainen kunnon swelli jauhoi taukoamatta nelja paivaa joiden aikana olin itse vedesssa todistamassa arviolta kymmenta aaltoa jotka kuoriutuivat siististi alusta loppuun.
jotka olivat liian pienia jaksaakseen yhtamittaisesti sulkeutumatta loppuun saakka. Vuoden ensimmainen kunnon swelli jauhoi taukoamatta nelja paivaa joiden aikana olin itse vedesssa todistamassa arviolta kymmenta aaltoa jotka kuoriutuivat siististi alusta loppuun.
Yksi tuollainen nelimetrinen morko osui taydellisesti kohdalleni mutta olin
liian peloissani lahteakseni edes yrittamaan sita. Rannalla paivystaneet kameramiehet varmaankin manasivat jotta "Mita helvettia?" Seuraavina paivina ryysis vaheni ja mekin saimme nipun hyvia aaltoja vaikkei niita kukaan enaa ollutkaan kuvaamassa.
"Speed bumps ahead!"
Seitsemantena paivana aallot olivat niin pienia etta siirryimme 270km pohjoiseen, Dominicaliin. Etsiessamme asumusta eras vaalea nainen naytti makuuhuoneen ikkunasta rehdisti munkit. Kaannyin epauskoisena kannoillani eika Pate ehtinyt tajuta mita tapahtui ennen kuin meni kysymaan talta "Oletko toissa taalla?" Vastaus oli visuaalisesti yhta tyhjentava kuin ensimmaisessa naytoksessakin. Se olikin jenkkien valloittaman Dominicalin reissumme kohokohta ja aallon osoittauduttua aikamoiseksi lussuksi olimme seuraavana aamuna bussissa matkalla takaisin Pavonesiin.
Poissaollessamme kyla oli kaytannossa tyhjentynyt turisteista mutta meri osoitti selkeita elonmerkkeja ja seuraavina paivina napsimmekin reissun parhaita sessioita.
Aallot eivat olleet ainoa asia joka veti meidat takaisin. Korkealla Pavonesia kaitsevan kukkulan rinteella seisoo viisikerroksinen "linna" jonka keittiossa kalifornialainen Aaron grillaa vartaissa -kadet ylos- maailman mureinta/mehukkainta/parasta lihaa. All you can eat. Sisaltaa pari olutta, Finlandia-paukun ynna muut buffet-tilpehoorit (kylla, myos jalkiruoan), hintaa 14 euroa. All you can eat! Viime kerralla meille tosin alettiin kantaa keittiosta pastalautasia ja quesadilloja ettemme soisi niin paljon lihaa mutta taistelimme urheasti vastaan. Kokki on surffikaverimme joten ei hataa.
Jatkuvien vallankaappausten, sisallissotien ja levottomuuksien piinaamassa Vali-Amerikassa Costa Rica on siita poikkeuksellinen maa etta siella on ollut ilman armeijaa yllapidetty demokratia jo 60 vuotta. "Ilman armeijaa" ei tarkoita sotilasjuntan poissaoloa vaan koko armeija lopetettiin 1948 keinona lopettaa sotiminen. Armeijan yllapidosta saastyvat varat kaytetaan ihmisten elamanlaadun parantamiseen ja luonnon monimuotoisuuden vaalimiseen. Maan lukuisat luonnonpuistot katkevat sisaansa poikkeuksellisen runsaslukuisen elainlajiston joten luontobongarille Costa Rica on ehdoton matkakohde.
Costa Ricassa kaikilla on hymy herkassa.
Lisaantynyt turismi luo tottakai painetta luonnolle mutta auttaa samalla suojelemaan sita. Toistaiseksi maa on onnistunut herkan tasapainon sailyttamisessa. Mieluummin sita tuo dollarinsa yhteisoon joka ymmartaa ymparistonsa arvon eika vain lyhyen tahtaimen voitot mielesssa anna rakentaa loistohotelleja laskemaan paskansa mereen koska meri on suuri.
Iltapaiva Rio Clarolla. Dario etsii katkarapuja ja Qoqo ihmettelee.
Qoqo, Ivan y Dario.
Qoqo, Ivan y Dario.
No comments:
Post a Comment