Where the spots have no name

Odottaessamme venetta takaisin mantereelle satuimme juttusille eraan naisen kanssa joka oli muuten tyytyvainen Panaman-lomaansa mutta pahoitteli ettei pienten lastensa tahden paassyt X:aan asti. Nimi kuulosti tutulta ja naisen Lonely Planetissa olikin vaatimaton kuvaus: "Better waves than Pavones and no crowds." Stormrider Guide tyytyi vain toteamaan "Many quality reefbreaks on largely unexplored area" joten valokuvasimme LP:n sivuilta kulkuohjeet ja Panaman kartan.

25 tuntia myohemmin rekkakuski kaarsi takaisin sisamaahan ja kaski meidan jatkaa rantaa pitkin tunnin verran. Asiaan perehtymattomille tiedoksi etta surffibagi on v-maisin matkakumppani heti nahtavyyksien perassa santailevan sahkojaniksen jalkeen ja keskipaivan rantakavelystakin on romantiikka kaukana. Pikataipaleen puolessa valissa eras paikallinen polahti metsasta ja tarjoutui pontevasti kantoavuksi. Taisteltuaan Paten bagin kanssa 300 metria han toivotti hyvaa matkaa ja sanoi etta "Ihan kohta olette perilla."


Kalifornialainen John on rakentanut viidakon reunaan muutaman mokin ja viettaa turistidollarien turvin elakepaivia ja suojelee apinoita joiden elintilan ymparoivat lehmien laidunmaat ovat kutistaneet minimiin. Uhanalaisen Vali-Amerikan orava-apinapopulaation koko on Johnin tiluksilla n. 40 yksiloa. Laiton lemmikkikauppa koitui menneina vuosikymmenina tuhansien kohtaloksi. Orava-apinoiden lisaksi Johnin banaaneista kamppailevat valkonaama-apinat ja ylinta aanivaltaa kayttavat molyapinat. Laiskiainen ei paljoa hotkyillyt.

Aalloista. Pettymykseksemme resortin lahella olevat aallot eivat olleet kovin kaksisia mutta monet olivat kuulemma tulleet onnellisina takaisin kaytyaan vahan pidemmalla. Johnin apupoika Miguel, aloitteleva surffari itsekin, lahti auringonnousun aikaan oppaaksemme. Taitettuamme suunnitellusta kahden tunnin matkasta puolitoista olimme tulleet hyvan matkaa naapurivaltion puolelle. Vesi oli jo laskemaan pain ja koska edesssa breikkaava aalto naytti aika
hyvalta emme ahnehtineet sen edemmas.

Aalto oli itse asiassa paljon parempi milta se naytti eika line-upissa ollut kilpikonnien lisaksi ketaan muita. Huhun mukaan edellisviikolla taalla oli tosin nahty kaksi veneella saapunutta gringoa.



Panaman ja naapurivaltion raja. Paluumatkalla kiekkasimme sisamaan kautta ja rajamuodollisuudet olivat tallakin kertaa olemattomat.


Laidunmaiden ja viidakon lapi vieneelle paivaretkellemme kertyi mittaa n. 16km ja siina kiteytyi koko surffauksen olemus: "A lot of work and little reward. But it's there." Mitakohan siella puoli tuntia kauempana olisi ollut?


Miguelin jalkaremmi katkesi heti paivan ensimmaisessa aallossa ja syoksyi nokka edella kivikkoon. Iltapaivalla korjasimme kaikki aiemmatkin vammat ja kuivatimme vuosien saatossa kastuneen laudan.