El Salvador

Matka El Salvadorin rajalle vaati nelja bussikyytia ja sielta Zunzalin surffighettoon kaksi lisaa. El Salvador on kuuluisa monista right hand pointeistaan, jotka ovat selvassa vahemmistossa koko planeetan mittakaavassa. Guatemalassa kupatessani reilun kokoinen swelli helli koko muuta Vali-Amerikkaa ja ylhaalta maantielta nain kuvankauniita aaltoja, jotka murtuivat pitkina linjoina. Kyseinen swelli meni paskataudin jalkimainingeissa omalta kohdaltani sivu suun. Seuraavan kymmenen paivan ajan Etelainen Tyynimeri piti varsin matalaa profiilia. Surffiblogin kirjoittaminen tuollaisena aikana on varsin epakiitollinen tehtava, silla ilman aaltoja hyvakin kohde saa vain kritiikkia osakseen. Siksi en halua (tai voi) sanoa Zunzalista tai Las Floresista surffin osalta sen enempaa.

Zunzalissa tapasin Rachaelin, Kellyn, Tzahin ja Ethanin uudemman kerran ja roudasin kamani heidan kamppaansa. Tzahi oli ollut Zunzalissa kaksi vuotta sitten eika tunnistanut paikkaa enaa samaksi. Backpacker-skene on jo taallakin hyvissa voimissa ja ruuhkat vedessa sen mukaiset. Toisaalta Guatemalan jalkeen paikallisen ska-bandin keikka, 15 ravintolavaihtoehtoa, sohva ja tuutin taydelta viikonlopun Valioliigaa maistui kohtuu hyvalta.

Vaentungosta jaksaa vain rajoitetun ajan, joten pakkasimme Chevrolet Blazerin ja suuntasimme etelaan Las Floresiin. Paikkana se muistuttaa hyvin paljon Meksikon Barra de la Cruzia, paitsi etta swellin saapuessa paikalle ei lenna samantien 40 kalifornialaista. Nytkin vakea oli vain kourallinen. Ensimmaisena paivana aallot olivat viela kohtalaisia, mutta taantuivat sen jalkeen vyotaronkorkuisiksi.

Epatavallisen huonot aallot vaativat epatavallisen laudan. Ethan poseeraa.

Meksikossa pelasimme jalkapalloa lahes paivittain, lapset, naiset ja karvaiset miehet kaikki sulassa sovussa. Jokaiselle gringolle loytyi nopeasti lempinimi, kuten "Rasta" tai "Terroristi". Itse sain niinkin mairittelevan kutsumanimen kuin "saksalainen". Keskenkasvuisten meksikolaisten silmiin naytin varmaan vahintaankin Mertesackerilta. Yritin korjata tilannetta selittamalla etta olen Suomesta. Kun seuraavana paivana olin joidenkin mielesta Islannista ja toisten mielesta Philadelphiasta, hyvaksyin hiljaa kohtaloni.

Joka tapauksessa takaisin Las Floresiin. Kylan nuoret uroot kokoontuivat maanantai-iltana rannalle futisotteluun. Peli oli kaukana Meksikon sosiaalipallosta ja sain varmaan enemman vihamiehia kuin ystavia. Pehmealla hiekalla palloa on mahdotonta syottaa tarkasti, joten se piti joko vetaa pitkana paatyyn tai yrittaa kuljettaa sinne. Toisinaan peli oli taklauksineen ja vaantoineen enemman latkan ja painin sekoitusta kuin jalkapalloa.

El Salvadorilaiset ovat aiemminkin ottaneet futiksen tavanomaista vakavammin. Vuonna 1969 se kohtasi Hondurasin kolmiosaisessa MM-karsintaottelussa. Maiden valilla oli ollut siirtolaisuudesta johtuvia jannitteita 50-luvulta asti, ja tilanne eskaloitui lopullisesti kannattajien yhteenoton seurauksena kaksi viikkoa ratkaisevan ottelun jalkeen (jonka El Salvador voitti 3-2). El Salvadorin armeija hyokkasi Hondurasiin ja valloitti yhden sen rajakaupungeista. 2000 hondurasilaista siviilia sai surmansa ennen kuin tulitauko solmittiin kuusi paivaa myohemmin.