
Matka keskiylankojen halki on maisemien puolesta tyrmaava mutta naiden aijien kanssa se on paljon muutakin.

Vietnamissa on 53 etnista vahemmistoa joita ei tapaa turistireittien varrelta, saati etta heidan kanssaan pystyisi kommunikoimaan ilman opasta. Monien kohdalla elama on jatkunut jokien ja vuoristopurojen varsilla samanlaisena vuosisatoja. Tapaamiemme vietnamilaisten kertomuksissa puolestaan amerikkalainen sota on vahvasti lasna. Jenkkien pelko kasvojen menettamisesta tuli vietnamilaisille kalliiksi; kahdeksasosa vaestosta joko kuoli tai vammautui ja kasvimyrkkyjen takia tuhannet lapset syntyivat epamuodostuneina.

Kukkulan napalmin polttamalla etelarinteella kasvusto on hyvin niukkaa viela yli 30 vuotta sodan jalkeenkin.

Kapteeni Lun yksikon panssarit rysayttivat Saigonin presidentinpalatsin porteista sisaan Etela-Vietnamin vastarinnan murruttua. Hanen tarinoissaan jenkit santasivat paljain jaloin karkuun etenevan pohjoisen armeijan edella (pitaa osittain paikkansa). Nykyaan kapun paivat kuluvat bambukoreja punoen ja oopiumia poltellen.
Taivaallisen rauhan aukion tapahtumien ja Neuvostoliiton hajoamisen jalkeen Vietnamin kommunistinen puolue paatti vapauttaa markkinavoimat mutta kotitalouksissa poliittinen ja taloudellinen kaskyvalta on tiukasti naisilla. Easy Riderienkin vapaa-aika kuluu vaimoja palvellessa. Virka-aikana vapauden tunne tarttuu kyytilaisiinkin ja Hondan selassa matka itsessaan on maaranpaata merkittavampi. Unohtakaa turistibussit ja Saigon-Hanoi -junayhteys (vaikka ne halpoja ovatkin), pratkakyyti on ehdottomasti paras tapa kokea Vietnam.

(Taas naita, mutta kun auringonlaskut on niin kivoja)
No comments:
Post a Comment