Liikkuminen Kambodzassa paikasta toiseen ei ole klaustrofobisille/luonnostaan lyhytpinnaisille. 150km matka Thaimaan rajalta Siem Reapiin taittui viidessä tunnissa mutta toisilta se on vienyt viisitoista kun välillä on vaihdettu renkaita ja hitsattu siltoja. Aivan kivuttomasti se ei sujunut meiltäkään, sillä edellämme ajanut paku "hajosi" 500m jälkeen ja sen kuusi matkustajaa tungettiin kamoineen valmiiksi täyteen minibussiimme. Tie itsessään oli, no, pakaroille haastava. Luvattua ilmastointia ei tietenkään ollut joten ikkunat piti pitää auki. Kovin syvään ei voinut vetää henkeä ennen kuin oranssi pöly tukki röörit. Normaalia tilavampi rakko tai ainakin matkasorsa on etu sillä tienpientareella lojuu maamiinoja. Joku tiesi kertoa että teiden kuntoon ei liiemmin panosteta sillä Kambodzan lentoyhtiön omistava kuningasperhe haluaa pitää bisneksen virkeänä (ei voi yleistää, muutama isompi tie on päällystetty ja hyvin hoidettu).
Phnom Penhiin päätin mennä veneellä sillä lavasika alkoi riittää. Noutamaan tullut pakettiauto oli alimitoitettu ja ihmisten ahtamisessa kaksinkerroin pedon sisuksiin meni niin paljon aikaa että satamaan päästyämme istumapaikat olivat jo menneet. Katolla meni ihan mukavasti siihen saakka kunnes päästiin järvelle ja saavutettiin normaali matkanopeus, jolloin pärskyvä vesi kasteli vaatteet ja kylmä viima viimeisteli alakulon. Tunti piti seisoskella käytävällä ennen kuin sisälle tuli tarpeeksi länkkäreitä herättämään japanilaisten mielenkiinnon yläkannen olosuhteita kohtaan. Toivottavasti saivat hyviä kuvia aavalta järveltä.
Kuvailluusio: taustalla on vene.
No comments:
Post a Comment