Lombokin jalkeen tiemme erosivat toviksi kun Petri, Pate ja Laura lahtivat katsastamaan Medewin surffia Balilla kun taas mina ja Piia piipahdimme laheisella Nusa Lembongganilla. Pikkuruisen saaren paaelinkeino on spesiaali merileva josta uutetaan liivatetta ja surffatessa saa olla tarkkana ettei karauta jonkun vedenalaiseen levakasvimaahan ja jaa sinne. Kavin kerran vedessa ja kun aurinkoiset paivatkin olivat kortilla piti keksia jotain rantaelemasta poikkeavaa. Seuranamme meilla oli Lombokilta loytynyt viiden ruotsalaisen rypas ja joku heista oli neuvotellut kahden tunnin kalastusreissun paikallisen kusettajakapteenin kanssa. Vartin jalkeen kalat kavivat minun ja Bjornin vieheisiin kiinni mutta aija ei suostunut pysayttamaan venetta kelataksemme ne sisaan vaan huusi "¡Normal speed, normal speed!" Keskella vilkkainta vesiurheiluvaylaa uistellessa oli vain ajan kysymys milloin joku jyraisi siimamme poikki. Jos joku nakee siella suunnalla kahta snapperia joilla roikkuu 30m siimaa suupielessa niin noukkikoon pois kuleksimasta. Loppuaika pohjakalastettiin eli killuteltiin mustekalan palaa koukun nokassa ja Johanna meinasi tuupata Richardin ja Charlotten yli laidan kun he oikeasti fiilistelivat kyseista lajia. Rannalle palatessamme paikalliset vaan nauroivat.
Seuraavana paivana vaihdoimme kapteeniin joka lupasi keihastaa meille illallisen jos uistellessa ei irtoaisi mitaan. Kynsimme virtaa ja aallokkoa ja virtaista aallokkoa ja pari kertaa tuntui etta se paska halkeaa siihen paikkaan kun aallot loivat voimalla keulaan ja vesi vyoryi sisaan. Saalis: kolme muovipussia. Kapu piti sanansa ja harppuunoi meille illaksi apetta. Mutta kotimatkalla virvelin kela vinkaisi kuin teurastettava sika; kiinni oli ja pysyi. Vedesta nousi yhdeksankiloinen trevally joka illallispoydassa loi Siargaon tonnikalalta tupakan kurkkuun.
Saalistava karhu (Bjorn) tarttuu toimeen vain tarvittaessa.
No comments:
Post a Comment