Eläintensuojelujärjestö PETA on puuttunut äänekkäästi menettelyyn, jossa lampaiden persreiän ympäriltä leikataan pala ihoa pois. Tällöin villa ei kasva reiän välittömässä läheisyydessä jolloin kikkareitakin tarttuu villaan vähemmän. Kyseessä ei ole pelkkä julma villantuotannon tehostamistoimi, sillä kärpäset tykkäävät munia tarjolla oleviin sontapalloihin. Kehittyvillä toukilla on tapana kaivautua ympäröivään lihaan, jonka jälkeen lammas kuolee ilman lääkitystä parissa-kolmessa päivässä. Bongasin satapäisestä laumasta yhden joka nilkutti sotkeuduttuaan sorkastaan palaan nylon-narua. Lähemmässä tarkastelussa naru oli pureutunut sen ihoon ja paljas liha kuhisi pieniä keltaisia kärpäsentoukkia.
Päivittäisiin rutiineihin kuuluu ohran kärrääminen laitumille. Jyvien kanssa saa olla tarkkana sillä toinen Strathleigh'n tilalla viljeltävä viljalaji, vehnä, on lampaille hengenvaarallista. Kaikilla jotka ovat syöneet Coco Popseja ei tosin pitäisi olla vaikeuksia erottaa lajeja toisistaan.
Lampaiden ajaminen paikasta toiseen on oma taiteenlajinsa. Arkoina eläiminä ne juoksevat aina karkuun, mutta hommaa helpottaa se että ennen kaikkea ne haluavat olla lajitovereidensa ympäröimänä. Lammaskoirat pitävät halutut suunnat suljettuina katsomalla elikoita silmiin, jolloin ihmisen tehtävänä on puikkelehtia sopivalla tavalla lammasmassan ympärillä. Pitemmät matkat taittuvat moottoripyörällä tai pickupilla, mutta itse havaitsin jalan liikkumisen tehokkaimmaksi tavaksi, varsinkin jos näyttää samalla variksenpelättimeltä (Movember auttoi asiaa).
Lampaat ovat yllättävän vahvoja elukoita eikä edes hanurissa roikkuva rautakehikko hidastanut merkittävästi kuvassa näkyvän yksilön menoa. Henkilökohtaisesti otin mittaa yhdestä kun se erottelun yhteydessa hyppäsi väärään karsinaan ja saatuani sen kiinni homma meni painimiseksi. Helvetti pääsee irti siinä vaiheessa kun yksittäinen lammas erkaantuu laumasta. Ison lauman tuijottaminen on varmasti tylsää puuhaa verrattuna siihen, että saa juosta yhden lampaan perässä ja purra sitä perseestä kuten farmin nuorimmalla koiralla, Marleylla, oli tapana. Tovereistaan erkaantunut lammas hätääntyy ja kun perässä on koira, niin meno muuttuuu täysin holtittomaksi. Yksi juoksi Marleyn ahdistelemana suoraan päin verkkoaitaa sillä seurauksella että se mursi niskansa ja halvaantui. Armollisinta oli päästää se päiviltä ja tehdä siitä koiranruokaa.
Kahden viikon visiittini ajoitus oli siinä mielessä kohdallaan että se osui yksiin keritsemisen kanssa. Työ on ulkoistettu ammattimiehille jotka saavat yhdestä lampaasta n. 3 AU$ eli pari euroa. Tyypillisesti ahkera keritsijä hoitelee n.150 lammasta kahdeksan tunnin työpäivän aikana, eli työ on ihan kohtuullisesti palkattua mutta myös erittäin kovaa.
Turkkinsa menettäneet lampaat ovat vaarassa kuolla lämpöhalvaukseen. Täydessä toppauksessa olevat kestävät lämpöä paljon paremmin sillä villa toimii eristeenä.
Vuosihuollon yhteydessä lampaille annetaan matolääkkeen lisäksi rokotecocktail. Oikealla kaveri on jo saanut pistoksensa ja ottaa rennosti.
Maalla kun ollaan niin silloin pitää myös käyttäytyä kuin maalainen. Viimeisenä iltana lähdimme pickupilla jänismetsälle. Kuskilla on voimakas kohdevalo jonka valokeilaan osuessaan jänikset jähmettyvät hetkeksi paikoilleen. Lavalla seisovalla haulikkomiehellä on silloin pari sekuntia aikaa päästää tuholainen päiviltä. Harjoituslaukauksia ampuessani pidin asetta olkapään sijasta hauista vasten ja se potkaisi käsivarteen aika kivuliaasti. Ammuin kolmesti ohi seitsemän metrin päässä paikallaan kököttävästä jäniksestä ennen kuin hyppäsin haukkari sinisenä kuskin paikalle. Ohjaamoon sain seurakseni Jamesin isän uuden lempilapsen, labradorinnoutaja Harryn. Myös Harry tykkää syödä ja paskoa. Harry on onneton lammaskoira ja vielä huonompi jäniskoira. Noutajan pitäisi noutaa ammuttu raato, mutta sen sijaan se hyppää alas lavalta ja juoksee tulilinjalle. Sen takia se sai komennuksen pelkääjän paikalle kun James tarttui haulikkoon.
Harry tykkää kaikenlaisista autokyydeistä.
Ensimmäinen valokeilaan osunut ristihuuli ei ennakkodotuksista poiketen jähmettynytkään paikoilleen vaan alkoi juosta sen minkä jaloistaan pääsi. Luonnollisesti Harry meni innostuksesta täysin sekaisin ja alkoi ulista ja hyppiä ympäri ohjaamoa. James huutaa lavalta "Kaasua, kaasua, se on rusakko!" Yritän vaihtaa vaihteita toisessa kädessäni halogeeni ja itsehillintänsä menettäneen labradorinnoutajan puskiessa kylkeen. Kolmonen menee lopulta silmään kun saan häädettyä Harryn pois vaihdekepin päältä mutta rusakko karkaa suljetun lammasportin alta. Jarrutan voimakkaasti ja Harry ulvahtaa lentäessään päin kojelautaa. Kolme seuraavaa jänistä eivät ole yhtä onnekkaita, vaan James niittää ne neljällä laukauksella autuaammille laitumille. Harry pitää taluttaa kaulapannasta jäniksenraatojen viereen ennen kuin se tajuaa poimia ne suuhunsa.
Päästyämme takaisin tukikohtaan James alkoi nylkeä jäniksiä jolloin huomasin että yhdellä on kuolemanjälkeisiä lihaskramppeja. "They're not spasms...there's something inside her." Raskaana olevan jäniksen nylkeminen oli kuulemma "liian todellista", joten koiranruoan sijaan se päätyi raatokasaan aitaa päin juosseen lampaan seuraksi.
Pre-hunt sunset.
No comments:
Post a Comment